tiistai 2. syyskuuta 2014

... äiti on väsynyt

Miksi äitien pitäisi aina jaksaa ja pärjätä ? Mitä jos äiti väsyy ? Sitä kummastellaan eikä välttämättä edes uskota jos äiti pyytää apua. Äiditkin voivat väsähtää, ei me äiditkään olla mitään superihmisiä jotka jaksaisivat kaikkea. Kukaan ei ikinä kysy, miten äiti voi. Aina huomio kiinnittyy lapsiin. Kyllä, lapset jaksavat ja voivat hyvin, mutta entä minä ? 

Olen joutunut pari kertaa tämän raskauden aikana itkemään miehelleni, että tarvitsen unta, minun on pakko nukkun päiväunet. Silloin hän on uskonut, mutta jos normaalisti ilman itkua yritän pyytää apua, minua ei uskota. Täytyykö äidin olla hermoromahduksen partaalla että saisi omaa aikaa ja levättyä. Väsymyksestä ja omasta henkisestä olosta on todella vaikea kirjoittaa tänne blogiin. Haluanko että kaikki tietävät minun olevan väsynyt ? Haluanko että kaikki saavat lukea huonosta olostani. En tiedä, mutta tuntuu välillä hyvältä saada purkaa tätä väsymystä ja huonoa henkistä oloa jonnekkin. 

Jotkut voivat ihmetellä miksi sitten olen väsynyt ? Alexsandra nukkuu yöt putkeen ja normaalisti nukkuu myös päiväunet. Poikkeuksia päiväunien kanssa on nykyään aika usein. Voiko tämäkin olla vain joku vaihe ? Tuntuu kuin hän taistelisi väkisin unta vastaan vaikka on todella väsynyt. Onneksi illat menevät hyvin eikä pientä ole ikinä tarvinnut nukuttaa. Aamuisin ollaan heräilty aikaisemmin mitä yleensä, joten sekin voi vaikuttaa tähän minun väsymykseeni.


Tämä taapero aika plus raskausaika yhdistettynä ei vaan ollut ihan sitä mitä kuvittelin. Luulin jaksavani paremmin. Väsymys ja huonot fiilikset ovat vieneet voiton ja olo tuntuu päivä toisensa jälkeen alakuloiselta. Yllättävän paljon tämä kombo vie minulta voimia ja toivon, että minut otetaan tosissani kun kerron olevani väsynyt  tai että tarvitsen apua. 

Ehkä myös parisuhde tilanteemme vaikuttaa mielialaani ja tekee minut väsyneeksi. Toivoisin vain, että kaikki olisi hyvin, että voitaisiin olla onnellisia ja nauttia toisistamme  ja tästä kaikestä hyvästä mitä meillä on.

Jokainen meistä voi joskus väsyä, eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävää tai pahaa. Toivon myös, että kun joku kuulee äidin olevan väsynyt, äitiä kannustetaan lepoon. Autetaan ja tuetaan.




6 kommenttia:

  1. Täällä kanssa väsynyt äiti! Yleensä pyydän apua muutamia kertoja ja vasta sittennkun itku kurkussa sanon, että olen väsynyt minut otetaan tosisaaan... tullut tunne, että pitääkö äitien oikeasti jaksaa kaikki ilman valittamista tai eikö oikeasti kukaan halua auttaa, kun vasta siinä äärimmäisessä tapauksesasa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitien pitää jaksaa kaikki, äidit ei saa ikinä romahtaa eikä varsinkaan valittaa mistään :) Tältä ainakin tuntuu..

      Poista
  2. Voi, jos vaan yhtään asuisin lähempänä niin tulisin viivana apuun! Edes yhdeksi iltapäiväksi niin, että saat vain olla. Itse olin raskausaikana niin väsynyt ja suoranaisesti masentunut, olin ahdistunut jatkuvasti ja itkeskelin jopa ilman syytä, että entäs sitten jos tilanteessa pitäisi vielä jaksaa huolehtia taaperosta? I feel you - ei oo helppoa. Mutta päivä kerrallaan sitä eteenpäin mennään, yritä ottaa vain lepoa niinä pieninäkin hetkinä kun vain voit. Ja sano ääneen kaikille, että tarvitset apua! Kun sitä ei aina kaikki vaan tajua, valitettavasti :< VOIMIA !! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana <3 Ei oo helppoa ei, mutta koitan levätä tai pötkötellä aina kun mahdollista. Voimia tässä tarvitaankin <3

      Poista
  3. Kyllä. Äidin pitää romahtaa, että uskotaan äidin olevan väsynyt. Ja sekään ei aina riitä. Kun neuvolan "Miten jaksat?" kysymykseen saa pitkän hiljaisuuden jälkeen itku kurkussa kuiskattua "vaihtelevasti..." on aika kamalaa saada vastaukseksi "Jaa... No onneksi sulla on hyvät tukiverkot". Joskus (usein) tuntuu, että kaikesta pitää vain jotenkin yksin selvitä. Pitää yksin suunnitella, supmplia, pärjätä ja jaksaa. Ja siis aina pitää jaksaa vielä pikkasen enemmän, koska "kyllähän ne muutkin". Omalla kohdalla meni viisi vuotta, että tuli eteen se tilanne, jolloin viimein kuunneltiin, ymmärrettiin ja haluttiin auttaa. (Kirjoitinkin omaan blogiini eilisestä pelkopolikäynnistä). Tämä sama asenne tuntuu tulevan joka paikasta. Neuvolasta, päivähoidosta, netistä, ympäristöstä... Se on aika syvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla myös neuvolassa semmonen neukkutäti joka ei ota mua tosissaan. ihan sama mistä mä valitan, kivuista, henkisestä olosta, ihan mistä vaan niin vastaus on "joojoo" tai "jaa" ja kaikki on mukamas niin positiivista. Se on todellakin syvältä kun kaikilla näyttää olevan sama asenne. En tajua miksei äitejä voi ottaa vakavasti ! "Semmosta se on" jne saa aina vastaukseksi jos kehtaakin valittaa omasta elämästä..

      Poista