Autoilua

 

 

Ajellaanko teidän perheissä paljon ? Kride on ajellut nuorempana todella paljon, siitä asti kun sai kortin. Hän saattoi ajella aamusta yöhön, päivästä toiseen, hän vain kruisaili. Kun minä sain kortin, tykkäsin myös ajella kavereiden kanssa ilman mitään tiettyä päämäärää. Kunnon amistelua ! Jos ei muuta, niin ainakin kulutimme aikaamme ja kyllähän sitä bensaakin paloi, ja paljon. Kun lapset tulivat kuvioihin, ei yömyöhään ajeleminen tullut kuuloonkaan. Kuitenkin vieläkin saatamme kuluttaa viikonloppuna jommankumman päivän kruisaillen ympäriämpäri, jos vaikka samalla lapset nukkuisivat päiväunet. Rakastan sitä, että pääsen viikollakin lasten kanssa kulkemaan miten haluan ja minne haluan. On se auto aikamoinen kehonliikutin. Minkälaisiakohan meidän pienet ovat sitten autojen suhteen, sen näkee sitten muutaman vuoden päästä.

Monet lapsethan nukkuvat autossa hyvin. Niin teki Alexsandra ja tekee edelleenkin. Vauvana kun hänet laittoi autoon hän simahti samantien. Nyt isompana jos hän on yliväsynyt ja ollaan autolla liikenteessä niin neiti nukahtaa silloinkin autoon. Toista on tämä meidän jäbäleisson. Kun hänet laittaa autoon alkaa järkyttävä huuto ! Vaikka auto on liikkeellä, niin Jooa vain huutaa, ihanaa ! Tutti ei pysy suussa, mikään ei auta. Tämä on varsin ihanaa silloin, kun ajan autoa ja kyydissä on pelkästään lapset, en saa edes tungettua tuttia uudestaan suuhun. Jooa nukahtaa autoon vain jos hän on ihan yliyliväsynyt. Jos hän on tyytyväisellä päällä hän saattaa istua autossa hiiren hiljaa ja katsella maisemia, mutta tätäkin tapahtuu hyvin harvoin. Yleensä meidän automatkat ovat siis täynnä huutoa (jota Alexsandra katsoo ihmeissään) tai sitten molemmat lapset nukkuvat. Meidän auto reissuista ei voi siis ikinä tietää, mitä tulee tapahtumaan. Aina pitää vain toivoa parasta. Miten teidän vauvat/lapset viihtyvät autossa ?

  

Suski

Blogitauko

Moikkamoi pitkästä aikaa ! En pitänyt tarkoituksella blogitaukoa, mutta aikaa ei vaan ole jäänyt nyt blogille. Anteeksi ja lupaan, että tähän tulee piakkoin muutos ! Meidän elämässä on nyt tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että tässä on oma ja vähän muidenkin päät sekaisin. Kaikkia elämänmuutoksia en halua nyt tässäkään vaiheessa tänne julkisesti kirjoittaa, mutta on tapahtunut iloisia ja surullisia asioita. Iloisiin asioihin muunmuassa kuuluu se, että me muutetaan ! Muutto on näillä näkymin 13.6, eli ihan kohta ! En malttaisi millään odottaa, mutta pakkohan se on vielä pysyä housuissa. Asunto on juuri remontoitu, 4h+keittiö+2wc+vaatehuone+lasitettu parveke. 96 neliötä ja kerrostalon ylin kerros. Toivoin seuraavaan asuntoon saunaa, mutta empä sitä saa, kaikkeahan ei voi saada. Nyt olen tyytyväinen tähän ratkaisuun, koska nykyinen pieni kolmio alkaa käymään ahtaaksi ja minähän siis nukun tällä hetkellä olohuoneessa. Odotan kun kuuta nousevaa, että pääsen omaan makuuhuoneeseen nukkumaan, omaan sänkyyn !

Blogille ei myös ulkoiluiden ja kaiken muun tekemisen takia ole jäänyt aikaa. Nyt on ollut niin ihania ulkoilu ilmoja, että olemme ulkoilleet monta kertaa päivässä. Lapset niin nauttivat ulkona olosta ja ihanasta ilmasta, niinkuin minäkin. Meillä on nyt myös menty siihen, että lapset eivät välttämättä nukukkaan samaan aikaan päiväunia. Pienempi on kova säätämään, eikä malttaisi millään nukkua, nyt nmuuten nukkuu ! Isompi taasen ei välttämättä enää tarvitsisi päiväunia, jaksaa siis samoilla silmillä aamusta iltaan. En jaksaisi huudattaakkaan toista, jos ei väsytä niin ei väsytä. Nyt neiti höpöttelee omassa sängyssään, josko nukkuisi pienet unet. Meillä on niin vilkas elämä ja arki, että blogille on tässä vaiheessa niin vaikea saada aikaa. Ja se harmittaa minua todella paljon, koska nautin tästä, että pääsen kirjoittamaan vaikka sitten vain kuulumisia. Tämä on minun harrastus ja minun pitäisi saada tälle muutaman kerran viikossa aikaa, mutta vielä se on mietinnässä että miten ? Kahden pienen lapsen kanssa tämä elämä on niin hektistä että huh huh ! Minulla on myös yksi todella hyvä syy, miksen ole päässyt/jaksanut tulla kirjoittamaan ja kertomaan teille kuulumisia, syyn kerron teille ensi viikolla ! ;)

   



Suski

sisarukset

Sisarukset on parhautta ! On ihanaa kun meidän lapsilla on pieni ikäero, niin heistä tulee varmasti tosi läheiset. He ovat nyt jo todella kiinni toisissaan ja rakastavat toisiaan paljon. Heti aamusta Alexsandra on innoissaan Jooasta ja menee antamaan pusuja ja leikkii hänen kanssaan. Illalla viimeisenä Jooalle täytyy antaa pusuja ja haleja ja sitten voi vasta mennä nukkumaan. Oikeen kunnon sisarusrakkautta. Monesti päivässä Altsu pyytää Jooaa syliin, tai haluaa istua Jooan vieressä. Jooa on nyt tällä hetkellä parasta mitä hänen elämässään voi olla. Jooaa autetaan, pyyhitään hänen nenää, vaihdetaan vaippaa, mitä kaikkea tuollainen pieni neiti nyt keksiikään. Jooalle annetaan paljon pusuja ja haleja, vastapainoksi välillä löydään ja yritetään muuten vaan satuttaa. Minulla täytyy olla silmät selässäkin, jotta näen mitä tämä kaksikko puuhaa. Jooa ei paljoa välitä, vaikka isosisko meneekin istumaan hänen selkäänsä tai tökkii naamaan. Minun täytyy äitinä olla silmä kovana ja puolustaa pienempää, jos isompi yrittää olla liian kovakourainen. Mutta ennenkaikkea Altsun ja Jooan sisarussuhdetta on niin ihana katsoa. Kaverukset tuijottelevat toisiaan, naureskelevat keskenään ja leikkivät yhdessä. Aina kun ollaan lähdössäkin johonkin, niin Altsu varmistaa, että Jooa otetaan mukaan ja auttaa pukemaan pikkuveljelle ulkovaatteita ja laittaa tuttia suuhun. Altsu ei osaa sanoa Jooa, mutta hänen versionsa Jooasta on Hööö tai oooo. Odotan innolla näiden pienten kasvua ja miten läheisiä näistä pikkuisista mahtaakaan tulla. 

Minulla itselläni on kaksi sisarusta, pikkusisko ja pikkuveli, eli olen meidän joukon vanhin ja pitänyt huolta sisaruksista. Pienempänä oli ihanaa kun oli kotona leikkiseuraa ja muutenkin, sisarukset on parasta mitä voi olla. Me kaikki ollaan synnytty noin viiden vuoden sisällä, joten montaa vuotta ikäeroa ei ole. Pienempänä oltiin paljon läheisempiä sisarusten kanssa kun asuttiin kaikki kotona. Sitten kun minä muutin, ei nähty enää niin usein, nytkun minulla on lapsia, on vielä vaikeampi nähdä esimerkiksi kahvin merkeissä tai lähteä tosta noin vain shoppailemaan tai kyläilemään. Kyllä me kuitenkin näemme sisarusten kanssa aina kuin mahdollista, ovathan he minun perhettä ja rakkaita minulle. Parhaat muistoitkin on koettu sisarusten kanssa. Rakastan teitä Sofia ja Olli <3

Onko teillä sisaruksia ? Minkälaiset välit teillä on heihin ?

Suski