Ollaanko me hyviä esimerkkejä lapsillemme ?

Mitä vanhemmat edellä sitä lapset perässä. Se miten käyttäydymme ja mitä teemme, vaikuttaa lapsiin aikalailla. Mitkään opit tai kerrotut asiat eivät vaikuta lapseen yhtä paljon kuin vanhempien mallit ja esimerkit. Jos siis et siivoa, haukut kaikkia, syöt huonosti, puhut rumasti, lyöt ja juot, niin voit olla varma, että lapsesi käyttäytyy/käyttäytyvät aikalailla saman tapaisesti kuin sinäkin/tekin. Ei välttämättä, mutta hyvin suurella toden näköisyydellä. Seuraavaksi luvassa hieman pohdintoja vanhempien esimerkeistä ja kasvatuksesta. 

Puhutaan nyt ensin vaikka syömisestä. Jos haluat lapsesi syövät terveellisesti, niin sinun on näytettävä mallia. Syö siis niinkuin haluaisit lapsesi syövän. Salaatit ja terveelliset ruoka-aineet pöytään, pitsat ja herkut piiloon. Onhan se nyt sanomattakin selvää, että vanhemmat toivoisivat lapsensa syövän terveellisesti. Jos luulit, että lapselta voi syödä salaa jotain niin olit väärässä. Lapsi tarkkailee ja katsoo tarkkaan mitä sinä syöt ja ottaa vanhemmilta mallia. Tutkimuksissa ja oman kokeilun kautta olen huomannut sen, että paras tapa saada lapsi syömään terveellistä ruokaa on syödä itse sitä myös. Malli oppiminen. Pakottaminen ei todellakaan kannata. Siitä lapsi saa huonoja kokemuksia ja ethän itsekkään haluaisi, että joku pakottaisi sinua syömään jotain mitä et välttämättä haluaisi. Jos et halua lapsesi herkuttelevan jatkuvasti, älä herkuttele itsekkään. Minulle se on itsestään selvyys, että jos haluan herkutella, teen sen sitten vasta kun pieni on nukkumassa. En halua näyttää lapsille huonoa esimerkkiä, tai huonoa ja huonoa, mutta silti. En halua näyttää, että joka päivä on ok herkutella. Vanhemmat ihan varmasti herkuttelevat salaa lapsilta, mutta vasta silloin kun he ovat nukkumassa, myöntäkää ;) Eli kun itse omaksut terveelliset elämäntavat, omaksuu lapsesikin.

Jokainen vanhempi miettii varmasti jossain vaiheessa elämäänsä, olenko minä hyvä malli ja esimerkki lapselle/lapsille ? Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi vanhempien väliset keskustelut ja vanhempien välit, ne vaikuttavat. Lapset katsovat vanhemmiltaan mallia, miten kommunikoida toisten kanssa ja miten kohdella omaa kumppaniaan. Siksi haluaisin itse näyttää hyvää esimerkkiä, ja hoitaa kaikki keskustelut asiallisesti. Jos riitoja tulee, ne pitäisi osata myös selvittää ja samalla näyttää lapsille miten riidoista selvitään niin että kaikille jää loppu peleissä hyvä mieli. Riitojen sopiminen on oikeasti iso asia, koska jos riidat jättää selvittämättä siitä ei seuraa mitään hyvää. Lapsetkin ottavat mallia, että riidat voi jättää sopimatta ja sitten heille voi tulla tulevaisuudessa ongelmia; kaverisuhteissa tai parisuhteessa. Eli siis näyttäkää lapsillenne että on ihan ok riidellä (ei kuitenkaan mitään raivohullu huuto riitelyä) jos ne myös osataan sopia hyvässä mielessä. 

Lapset kuuntelevat pienestä pitäen sitäkin, miten vanhemmat toisilleen puhuvat. Puhukaa kunnioittavasti ja rakastavasti omalle kumppanille. Turhat tiuskimiset ja haukkumiset voisi jättää kokonaan pois. Monesti lapset puhuvat itse samanlailla miten heidän vanhempansakkin ovat puhuneet. Esimerkiksi pojat ottavat isältä mallia ja tytöt äideiltä, tai toisin päin. Mutta kannattaa panostaa siihen miten itse puhuu, koska huonot mallit eivät auta lasta tulevaisuudessa. Vanhempien tehtävänä on näyttää lapsille, miten muita ihmisiä kohdellaan ja miten kuuluisi käyttäytyä. Vanhemmat opettavat, mitkä ovat rumia sanoja, miten on soveliasta puhua missäkin tilanteessa. Vanhemmat opettavat miten opitaan kunnioittamaan itseään ja muita, ja  sen miten vastoinkäymisistä pääsee yli. Vanhemmat antavat lapsille sen peruspilarin ja mallin mistä lähdetään rakentamaan omaa, hyvää elämää. Tuntuu aika pelottavalta, että on meidän tehtävämme kasvattaa lapsista kunnon kansalaisia. Emmehän me voi tietää, jos lapset valitsevatkin toisenlaiset tien, eivätkä otakkaan meidän malleista oppia. Voimme vain toivoa. Uskon antavani lapsillemme mahdollisen hyvän pohjan hyvälle, onnelliselle elämälle. 

Tee itse niinkuin haluaisit lapsesi tekevän. 



Suski

Ei vieläkään

Niinkuin otsikosta voi päätellä, niin ei, vieläkään ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Viikkoja on tänään 38+2, joten saisi jo luvan tulla. Supistuksia satelee päivittäin todella usein, kipeitä ja ei niin kipeitä, säännöllisiä ja epäsäännöllisiä. Pahinta on kun nukkumaan mentäessä alkaa kipeät ja epämiellyttävät supistukset. Ne eivät ainakaan auta unen saantiin vaan pitävät minua hereillä monesti muutamankin tunnin. Välillä on tullut mieleen että mitä jos nämä tästä voimistuvatkin, apua jos kohta tulee lähtö, mutta ei. Joka aamu herään pettyneenä että ei vieläkään. Olisi ehkä helpompi odottaa, jos näitä enne merkkejä ei olisi. Kaikki nämä supistukset ja kamalat kivut saavat nyt luvan tehdä jotain tai sitten loppua kokonaan, ei näitä erkkikään kestäisi ! 

Tämä on nyt tälläinen pikapostaus ennen nukkumaan menoa näin iltamyöhällä. Ajattelin vain tulla kertomaan, että vieläkään ei olla synnytetty (jos jotkut odottelevat jo synnytyskertomusta) ja kaikki rullaa paikoillaan. Odottelua ja odottelua, sitähän tämä on. Meillä menee kotona ihan jees, toivottavasti koko ajan parempaan päin. Arki rullaa omalla painollaan. Meillä on päivästä toiseen samanlainen rytmi, toki on näitä pieniä muuttujia, esimerkiksi neuvolat jne, mutta muuten yritetään pitää rutiineista kiinni. Nykyään meillä herätään siinä 9:30-10:00 aikaan, heti herättyämme syödään aamupala. Sitten siinä aamupäivästä mennään joko ulos, lähdetään jonnekkin tai sitten ollaan vain kotona. 13:00 aikaan on päiväruoka, jonka syömme myös yhdessä Alexsandran kanssa. 14:00 aikaan päiväunille, joita pieni nukkuu yleensä minuutilleen tasan kaksi tuntia. Sieltä noustessaan syödään jotain pientä välipalaa ja normaalisti kuuden aikaan syödään sitten iltaruoka. Se yritetään mahdollisesti syödä koko perhe yhdessä. Aina se vain ei onnistu, mutta sentään yritetään. 21:00 aikaan iltapala ja heti sen jälkeen pieni menee nukkumaan, tietysti siinä on hampaiden pesut ja muut syömisen jälkeen. Ja nämä samat taas seuraavana päivänä. 

Tänään oli tiistai, päivä jota nykyään niin kovasti odotan. Minun oma aikani (ilman pientä taaperoa), viidestä seitsemään. Tyttöjentalolla ihanien mammojen ja tulevien mammojen kanssa hengailua, kaikilla laskettu aika tässä samoihin aikoihin. Ihanaa päästä nykyään kerran viikossa vain istumaan ja hengailemaan ilman, että pitäisi katsoa koko ajan jonkun perään. Luxusta, oikeesti ! Ja niin ihanaa, että sieltä ryhmästä on löytynyt myös kavereita. Vauvan syntymän jälkeen aion nähdä kaikkia vapaa-ajalla ja tehdä muutakin kuin olla vain kotona. Nyt vain jatketaan odottelua ja toivotaan, että tämän viikon puolella vielä syntyisi, toive ajattelua kenties... Monia "kikkas" konstejakin olen kokeillut, mutta eipä ne näytä auttavan. Ei edes lepo. Usko ja toivo alkaa loppumaan...

Suski

Viimeinen viikonloppu ?

Kukkuu bööböö ! Olisikohan tämä nyt se viimeinen viikonloppu kolmistaan ? Olisin jo niin valmis synnyttämään ja saamaan ihanan poikamme maailmaan. Nyt on varmaan viikon ajan tullut tosi paljon supistuksia ja melkein jatkuvasti ihanaa menkkamaista jomotusta. Tänään nuo menkkamaiset kivut ovat vain yltyneet ja välillä tuntuu todella epämiellyttävältä. Nukkumaan mentäessäkin kivut vain yltyvät eikä oikein hyvää asentoakaan meinaa löytyä. Joko kivut estävät tai sitten vauva on huonossa asennossa. Mikään ei siis ole hyvä. Lantioni on ihan *askana, jonka seurauksena istuminen, makaaminen, seisominen, käveleminen, kaikki on todella haastavaa. En todellakaan nauti tästä enää. Toivon, että nämä supistukset ja kivut saisivat jotain aikaan, onhan tänään jo 37+5 joten mitään estettä vauvan tulolle ei ole. Rakas poikamme, tulisitko jo tänä viikonloppuna ? Aamen. 

 *hörppii vadelmalehtiteetä*

Oltiin eilen illalla ajelemassa, jonka seurauksena minua supisteli hieman enemmän kuin normaalisti. Kävimme jopa ojan kautta, jonne sitten jäimmekin jumiin. Hieno idea Krideltä, haha :D Siinä jonkun aikaa yritimme päästä pois ja meno oli kyllä aikamoista, auto tärisi ja heilui minkä kerkesi, supistuksien kannalta ihan kiva. Olisin voinut synnyttää sinne ojan pohjalle :'D Onneksi joku ohikulkija tuli auttamaan ja he yhdessä saivat sitten auton pois ojasta. Usko meinasi loppua, pelkäsin että me jäädään sinne koko illaksi. Se ei olisi ollut hauskaa ! 

Tänään suuntaamme äidilleni nummelaan kyläilemään. Oiva tilaisuus vauvan tulon kannalta. Monesti se synnytys lähtee käyntiin jossain huonossa paikassa tai juuri silloin kun on suunnitellut tai sopinut jotain todella tärkeetä. Olisikohan näin meidänkin kohdalla. Toivon todella. Minua ei oikeesti mikään enään pidättelisi, olen niin lopen uupunut tähän raskaana oloon. Vauvan haluan ja olen aina halunnutkin, mutta suoraan sanottuna...en tykkää olla raskaana. Vauvalle on jo kaikki valmiina ja minä olen valmiina joten pliiiiis ! Nyt sormet ja varpaat ristiin, että synnytys lähtisi käyntiin tämän viikonlopun aikana toive ajattelua... !!

Suski

Kirppis löydöt

Lähdettiin tänään kaverini kanssa extempore ostoksille. Malmin velmu kirpputorille. Suosittelen ! Olen käynyt siellä monta monta kertaa ja voin oikeesti kertoa, että henkilökunta on mukavaa ja vaatteet todella hyvin hinnoiteltu. Sellaisiakin kirppiksiä näkee, missä vaatteet on ihan yli kalliita. Miettikää, kirppiksellä !? Minusta kirpputorien ideana on saada vanhat vaatteet kiertoon ja yleensä halvalla. Tuolla kirppiksellä hintaluokka on ainakin minun kukkarolleni enemmän kuin parempi. Käykäähän siis ihmeessä piipahtamassa ja katsomassa josko tekin tykkäisitte. 

Mietin, että olikohan tämä minun viimeinen kirppis rundi vähään aikaan ? Tai ainakin viimeinen Altsun kanssa kahdestaan ? Oloista päätellen voisi jopa ollakkin. Mutta nyt pidemmittä puheitta kirppis löytöihin. 

Alexsandralle löysin kolme ihanaa paitaa ! Neitokaisen paidat alkavat käymään jo pieniksi joten nämä tulivat todella hyvään saumaan. Paidat ovat kokoa 86/92, lähemmäs 92. Olen tyytyväinen näihin löytöihin, koska nykyään löydän hyvin harvoin Altsulle mitään. Monesti vaatteet ovat todella kulahtaneita tai sitten todella tyhmän näköisiä, huono kuntoisia tms. Paitojen lisäksi löysin talveksi ja kylmille ilmoille ihanat villasukat. 

Pojalle löytyi TAAS jumpsuitti, mutta kun se oli niin ihana ja halpa. En voi vastustaa noita pienen vauvan jumpsuitteja. Sitten löytyi ihana kirkkaan vihreä kauluspaita/neule eurolla ! Sukkahousut, koska niitä ei ole vielä kuin yhdet. Kyllä, pojalle sukkahousut, uskokaa tai älkää. Olisitte nähneet mieheni ilmeen kun kerroin ostaneeni pojalle sukkahousut. Miksi muuten miehillä monesti on se kuvitelma, ettei poika lapsella voisi olla sukkiksia ? Sitten löysin ihanat villasukat lämmittämään pienen vauvan jalkoja <3

Suski

Lapsen tyyli

Puhutaampa hieman lastenvaatteista, tai itseasiassa enemmänkin lastenvaatteiden tyyleistä ja ehkä vähän omastakin. Olisi ihana kuulla teidänkin mielipiteitä lastenvaatteista ja tyyleistä !

Rupesin tässä tänään miettimään lapsen/lasten vaatetyyliä, tai tyyliä muutenkin. Minkälainen tyyli teidän lapsella on ? Onko sinulle tärkeää, että lapsesi näyttää tyylikkäältä ja fiksulta ? Onko teidän ja lapsemme tyyli kenties samanlainen ? Tarvitseeko lapsen olla tyylikäs ? Näitä kysymyksiä moni muukin varmasti pyörittelee päässään. Moni voi jopa luulla bloggaajista, että lapsi puetaan tyylikkäästi pelkästään blogia varten. Minun kohdallani näin ei kuitenkaan ole. 

Kun blogini postaus käsittelee esimerkiksi lastenvaatteita, on oma lapseni silloin mallina. Mieluummin tekin varmasti katselette vaatteita lapsen päällä kuin vaatekasaa lattialla. Kaikkia vaatteita käytetään ihan normaalisti arjessa ja kotona. En ole itse ostanut mitään merkkivaatteita, vaan suurimmat osat vaatteista on löydetty kirpputorilta tai perus h&m ja lindex kaupoista. Vielä parempi jos alennusmyynneistä. Niitä ihmisiä en ihan ymmärrä, ketkä ostavat lapsilleen pelkkästään merkkivaatteita. Onhan se joo kiva, että löytyy merkkiä, mutta haloo ?! Lapset kasvavat niin nopeasti, että mitä järkeä ? Ihan perus vaatteetkin voivat näyttää hienoilta ja tyylikkäiltä.

Tykkään itsekkin pukeutua hienosti ja tyylikkäästi. En tykkää siitä, että näyttäisin perus kotiäidiltä. Normaalisti tuosta sanasta tulee mieleen räjähtänyt nainen, tukka pystyssä, ei meikkiä ja kulkee joka paikassa lökärit jalassa ? Minulla ei ole mitään tuollaista vastaan, mutta itse en henkilökohtaisesti tykkäisi siitä, että ihmiset katsoisivat minua jotenkin....jotenkin typerästi. Tykkään näyttää edes vähän huolitellulta. Meikkiä en käytä melkein ikinä, mutta kun hiukset kampaa ja laittaa päälleen vähän "siistimmät" vaatteet, esimerkiksi legginssit ja topin niin se jo näyttää paremmalta kuin esimerkiksi lökärit. Ja kyllä, itsekkin kuljen välillä lökäpöksyissä, mutta silloin yritän katsoa että esimerkiksi paitani olisi edes vähän siistimpi jne. Asukokonaisuuksilla voi leikitellä. Odotan innolla, että pääsen muutaman viikon päästä viimeistään käyttämään ihania vaatteitani ilman että maha vilkkuu tai vaate ei mahdu päälle. Nyt on vähän vaikea löytää ihanaa asukokonaisuutta kun vaihtoehtoina on kaksi toppia, legginssit tai lökärit. 

Mistä sitten lapseni tyyli on peräisin ? Luulempa, että Altsun tyyli on vielä aikalailla sama kuin minunkin, eli aika vaihteleva. Vielä ainakin minun valitsemani vaatteet kelpaavat. Sitten kun tulee se aika että Altsu haluaa itse päättää mitä päälleen laittaa, niin siitä vaan. Siitähän se oma tyyli sitten alkaa kehkeytyä. Vähän jo jännittää valmiiksi, minkälaisia vaatteita omat lapset alkavat jossain vaiheessa käyttää. Tottakai se olen minä, joka ne vaatteet ostaa, mutta tietenkin lapsen mielipidettä on kuunneltava. 

Tarvitseeko lapsen olla tyylikäs ?  No eikai, mutta itse ainakin tykkään pukea pientä prinsessaani, vielä kun siihen on mahdollisuus. Tykkään katsella lastenvaatteita, tai ehkä minulla on niihin pieni fetissi ! Katson aina, että Altsun vaatteet sopivat keskenään edes jotenkin. Onhan se kiva, että lapsella on aina hienot vaatteet päällä, kunhan ne ovat käytännölliset eivätkä esimerkiksi paina mistään. Onhan se aika söpöäkin, kun lapsella on ihanat söpöt vaatteet päällään, vai onko joku erimieltä ?

Ja niinkuin alussa kehotin, niin nyt niitä teidän mielipiteitänne kehiin. Olisi todella kiva kuulla myös teidän muiden kommentteja tästä aiheesta, kiitos ! :)

Suski

Aika loppuu

H-hetki lähenee entisestään. Nyt on käynnissä 38. raskausviikko. Viikot ja päivät käyvät vähiin ja jännitys tiivistyy entisestään. Milloin vauva on valmis tulemaan maailmaan ? Jännittää joka päivä, että joko tänään päästään tosi toimiin. Nukkumaan mentäessä päässä ei enää pyöri mikään muu kuin se, että tuleekohan yön aikana lähtö. En enää uskalla lähteä yksinäni minnekkään pitkälle, esimerkiksi äitini luokse. Jos siellä synnytys lähtisikin käyntiin, en millään pääsisi omin avuin takaisin Helsinkiin. Nyt olen mieluiten lähellä kotia, mutta en kuitenkaan linnoittaudu tänne neljän seinän sisälle. Parempi vain kuunnella omaa kehoa ja tehdä nyt niinkuin se haluaa. En turhaan halua painostaa kehoani jaksamaan ja tekemään asioita kun on mahdollisuus nyt levätä ja olla. Ainakin melkein. Tottakai kotona täytyy tehdä asioita ja hoitaa perus jutut. Mutta silloin kun levolle on mahdollisuus, sen teen. 

Sohvalla makoilu  alkaa kyllä jo hieman ottamaan päähän ja toivonkin etten joudu enää kauaa makoilemaan. On ikävä niitä pitkiä kävely lenkkejä ja sitä energiaa mikä minulla vielä ennen raskautta oli. Odotan, että pääsen salille kunnolla treenaamaan ! Nyt normaaleiden kivuttomien supistuksien kavereiksi on tullut kipeät supistukset. Kipeitä ei montaa putkeen tule, mutta kuitenkin tuntuu että jotain ne saavat aikaiseksi tuolla alakerrassa. Nyt vauva on jo täysiaikainen joten ei haittaisi vaikka hän päättäisi tulla jo tänään. Minun puolestani vaikka heti ! En jaksaisi tätä raskaana oloa enää sekuntiakaan. Kaikki ihanat kivut ja supistukset, äh.. Onneksi nämä kaikki kivut ovat rakkaan poikamme arvoisia <3 

Tänään oli minun neuvola käyntini. Käytiin ihan perus asioita läpi muunmuassa kuulumiset ja miten meillä menee. Ylpeänä pystyimme kertomaan, että olemme menossa suhteemme kanssa parempaan suuntaan. Olemme tehneet asioiden eteen jotain, emmekä vain ruikuttaneet että kaikki on niin huonosti. Kride on mennyt puhumaan hermostumisestaan ja me yhdessä olemme ottaneet seurakuntaan yhteyttä ja käymme nyt siellä keskustelemassa suhteestamme ja perhe-elämästä. Olen meistä todella ylpeä että pystyimme yhdessä ottamaan nämä isot pienet askeleet elämässämme ja voimme nyt tavoitella sitä hyvää mikä meillä joskus oli, ehkä jopa jotain parempaakin. 

Vauvalla kaikki hyvin. Potkii ja riehuu mahassa niinkuin kuuluukin. On edelleen raivotarjonnassa valmiina tulemaan. Tänään viikkoja 37+2. Painoa tullut ihan normaalisti, enemmän kuitenkin kuin viime kerralla. Viikossa n.500 grammaa. Sf mitta 32cm eli aika keskikäyrällä mennään. Verenpaine 123/78. Terkkari mittasi hemoglobiininkin ja se oli päässyt hieman laskemaan, nyt 112. Olen todella huono muistinen rautalääkkeen suhteen. Muistan kyllä että sitä pitäisi ottaa mutta en vaan jotenkin joka päivä kuitenkaan muista, hölmö minä. Nyt täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja päättää, että kyllä minä muistan, piste. Joudun huomenna menemään labraan taas, nyt käsien kutinan vuoksi. Toivotaan että kaikki olisi kunnossa.. Vauvan syke oli tällä kertaa alhaisempi mitä muuten koko raskauden aikana, 126. Mitä tämä meinaa ?  Seuraava käynti olisi 3.11 eli muutamaa päivää ennen laskettua aikaa. Toivon syvästi, ettei tuolle käynnille tarvitsisi mennä vaan että päästäisiin jopa jo tällä viikolla synnyttämään. En vain jotenkin kestä näitä kipuja ja päivästä toiseen tuntuu että vauva laskeutuu alemmas ja alemmas. Nyt on kunnon paineen tunne alakerrassa ja pe...ussa, au. Olen jo suunnitellut että kohta imasen vauvan ulos, tai rupean vaikka hyppimään ? :D

Tänään ennen neuvola käyntiä tein vielä viime hetken valmistelut. Otin esille kaikki tutit ja tuttipullot joita meillä vauvalle on ja keitin ne. Nyt on kaikki todellakin valmiina vauvaa varten. Sairaalakassit molemmille check ! Altsullekkin olen pakannut mummolakassin jos hän joutuu lähtemään kotoa. Parasta tietenkin olisi, että joku tulisi tänne meille kotiin että pieni saisi olla tutussa ympäristössä. Luulen, että Altsulle saattaa olla aika kova pala olla ilman äitiä. Ollaanhan me oltu 24/7 yhdessä tässä kohta puolitoista vuotta. Vai onkohan se isompi pala minulle ? Tiedän että minulla tulee olemaan vaikeeta sairaalassa ja soittelen varmasti koko aika kridelle että miten heillä menee ja pärjäävätkö he varmasti. Kride siis tulee minun mukaani synnytykseen ja lähtee sitten sen jälkeen kotiin hoitamaan Altsua. Jännittää heidän puolesta, mutta kyllä he varmasti pärjäävät, pakko ! Toinen kysymys onkin, pärjäänkö minä ?

Suski

BABY SHOWER !!!!

Voitteko kuvitella ?! Mua on kusetettu ihan kybällä koko viime viikko ! Kride kertoi, että sillä on mulle joku ihana yllätys sunnuntaina. Joku kahden keskinen, että saataisiin viettää kahdestaan vielä aikaa ennenkuin vauva tulee. Kuvittelin, että se yllätys olisi jotain syömiseen liittyvää. Ihan perus, että mennään yhdessä syömään jne, että saadaan olla kahdestaan. Noh, koko viikon se oli selittäny mulle ummet ja lammet kaikkea. Koko aika mulla oli pieni epäilys sitä kohtaan, enkä tosiaankaan uskonut mitään, mitä se yritti mulle selittää. Tiesin, että se huijasi, mutta en tiennyt mikä oli totuus. Loppujen lopuksi mua alkoi todenteolla ärsyttämään ja ehkä vähän tieskinkin, semmosta pikkuista vitsailua/tiuskimista. 

Sunnuntai aamulla mua alkoi epäilyttämään vielä enemmän sen touhut. Kovasti piti muka siivota ja laittaa paikkoja kuntoon. Miksi jos me ollaan menossa viettämään kahden keskistä aikaa jonnekkin ?  En ihan tajunnut mitä se touhusi. Suurimmat epäilykset alkoi kun vessakin piti siivota ja koko kämppä piti hirveellä kiireellä imuroida ?! Ja kaikkien näiden ihme tekojen ja selityksien jälkeen se sai koko aamupäivän viestejä. Kriden kännykkä oli pyödällä ja näin vain nopeasti että joku outo numero laittaa pitkän viestin. Kysyin että keneltä se oli, kuulemma äidiltään. Yhtäkkiä vastaus olikin, että siskoltaan, joka laittoi oman miehensä kännykästä viestiä. Tässä vaiheessa mua rupes jo ärsyttämään todenteolla, koska tosta miehestä näkee milloin se kusettaa. En todellakaan tiennyt, että itkeäkkö vaiko nauraakko, miksei voinut vaikka pitää vaan suuntaan kiinni, eikä ladella tollasia typeriä valkoisia valheita ? :D

Viimein Kriden äiti tuli meille, vahtimaan Altsua. Me päästiin lähtemään ja päässäni vain pyöri, että mikä se yllätys oikein on ? Kuulemma mennään Turkuun, okei. Ajettiin vanhaa turuntietä ja lopulta mentiin motarille Turkuun päin. Jossain vaiheessa ajoimme motarilta pois, huoltoasemalle. Se oli kiinni, joten lähdimme TAKAISIN Helsinkiin päin ?! Tässä vaiheessa mua rupes vaan naurattamaan, että joo o, oikein turkuunko ollaan menossa. Mitä lähemmäksi meidän kotia ajettiin sitä enemmän mua rupesi ihmetyttämään. Muutaman kilometrin päässä meidän kodista, Kridellä tuli kauhea vessahätä ?!?! Joten ajoimme kotiin päin. Olin ihan WTF mitä tää on ? Kride pysäytti auton meidän pihaan, ja kappas miksi mun äidin auto on vieraspaikalla ?! Silloin rupesi hälytyskellot soimaan. En meinannut uskaltaa tulla ulos autosta. En todellakaan tiennyt mitä tämä oli. Kride hoputti ja viittoi että tule jo. Nousin autosta ja otin mukaani pelkästään tärkeimmän, kännykän ja huulirasvan. Kride avasi oven ja mitä silmäni näkivätkään, BABYBOY ilmapallo !! WÄÄÄÄÄ !! Sitten esiin tuli ihania ystäviäni, kriden äiti ja sisko, minun äitini ja siskoni ja Altsu <3 

Ilmeeni oli varmasti jotain sanoin kuvaamatonta. Olin ihan shokissa ja järkyttynyt, hyvällä tavalla (olen vieläkin). En tiennyt itkeäkkö vai nauraakko, olin niin onnellinen <3 Minulle ei ole ikinä järjestetty mitään yllätys juhlia. Nämä minä muistan koko loppu elämäni. Se tunne, kun huomaa miten rakkaita ja ihania ystäviä ja perheen jäseniä sinulla on, jo pelkkä ajatus saa kyyneleet silmään. Olen niin onnellinen kun omistan maailman ihanimmat ystävät ja perheen <3 Kaikki olivat tuoneet tulevalle vauvalle ihania lahjoja joita sitten kauheessa shokissa availin. Oli niin ihanaa nähdä kaikkia ystäviä vielä ainakin kerran ennen vauvan syntymää. Ystäviä pitäisi nähdä kyllä paljon useammin ! Herkut maistuivat ja näyttivät hyviltä, kaikki oli ihan mahtavaa, parasta <3 Ja koko nämä juhlat oli alunperin suunnitellut/keksinyt Kride. Olen kyllä todella todella kiitollinen miehelleni ja kaikille jotka järjestivät nämä ihanat juhlat minulle, ja tottakai kaikille jotka saapuivat paikalle <3 Lav juu ! Teitte tuosta päivästä ikimuistoisen, en olisi ikinä kuvitellut että minulle pidettäisiin yllätys juhlat taikka baby showerit ! Olen niin otettu ja niin onnellinen <3

Suski

MAM Anti-Colic

"MAM Anti-Colic-tuttipullon tuttiosa on luonnollinen, pehmeä ja sileä, muistuttaen äidin rinnan muotoa. Leveä suuaukko helpottaa tuttipullon täyttämistä ja puhdistamista. Anti-Colic-tuttipullon erinomaisen venttiilisysteemin ansiosta pulloon ei kerry ilmaa lapsen siitä imiessä, joten täten ilmaa ei kulkeudu vauvan vatsaankaan. Tällöin yksi koliikin osatekijöistä voidaan minimoida ja lisätä vauvan hyvinvointia."

Kuulin jo esikoisen aikana tästä kyseisestä tuttipullosta paljon kehuja. Olimme kuitenkin kerinneet hankkia jo riittävästi normaaleja tuttipulloja joten tämän kokeileminen sitten jäi. Alexsandralla kun ei ollut minkäänlaisia mahavaivoja ja oli muutenkin maailman helpoin, rauhallisin vauva, eikä itkenyt turhia. Jos tilanne olisi ollut toinen, esimerkiksi jos pieni olisi itkenyt paljon tai valitellut mahavaivoja, olisimme varmastikkin kokeiltu tätä kyseistä tuttipulloa. Nyt kun pienelle tulokkaalle täytyi käydä ostamassa tuttipulloja valmiiksi, mietin kauan minkälaisia ostaisin. Tilasin netistä pari suomileijona-tuttipulloa ja Altsulta on vielä tallella pari poikamaista pulloa. Ostin tietenkin näihin vanhoihin pulloihin uudet tuttiosat (koska niitä pitäisi muutenkin vaihtaa sopivin väliajoin, eikä toisen vanhoja tule ikinä käyttää). Eilen prismassa katselin näitä koliikki pulloja ja päätin ostaa, kaksin kappalein. Olinhan kuullut näistä todella paljon kehuja. Haluan ja toivon, että alku kahden pienen lapsen kanssa menisi hyvin ja jos näihin pulloihin on uskomista, niin näillä ehkäistään pienen vauvan masuvaivoja ja turhia itkuja. Sillä taas ehkäistään äidin hermoja, jotka ovat varmasti muutenkin koetuksella, ainakin alussa (ei voi tietää). Luen mielelläni kokemuksia näistä kyseisistä Anti-Colic tuttipulloista !

Suski

Hiusten värjäys raskauden aikana

Varmasti kaikki raskaana olevat jotka värjäilevät silloin tällöin hiuksiaan miettivät samaa. Voiko raskauden aikana värjätä hiuksia ? Tämä on todella kiistanalainen kysymys, vastauksia ja mielipiteitä on montaa eri sorttia. Joidenkin mielestä pitäisi olla kokonaan värjäämättä hiuksia, toisten mielestä taas värjääminen kerran kuukaudessa on okei. Miten sitten itse pitäisi toimia ? Pitäisikö olla koko raskaus aika värjäämättä, vai värjätä silloin tällöin ? Tämä on iso puheenaihe vuodesta toiseen. 

Netistä löytyi muunmuassa, että ensimmäisen kolmanneksen aikana ei kannata värjätä hiuksia. Silloin on muutenkin isompi riski saada keskenmeno ja tällälailla pystyisi ainakin itse omalla toiminnalla hieman edes ennalta ehkäisemään, ettei mitään vakavaa pääse tapahtumaan. Toisaalta taas löytyi sellaista tietoa, että hiusten värjäämisessä ei ole riskiä missään vaiheessa raskautta. Ota näistä nyt selvää..

Kannattaa tietenkin ottaa selvää mitä aineita hiusväri sisältää. Jos käyt kampaajalla värjäämässä hiuksia, sieltä voi kysyä mikä olisi turvallisin vaihtoehto, esimerkiksi raitojen laitto ? Itse löysin esimerkiksi Lorealin blondin hiusvärin, jossa ei ole ollenkaan ammoniakkia, eli parempi vaihtoehto hiusten värjäämiseen kuin sellainen jossa ammoniakkia on. Raskaana raskausajan hormonit vaikuttavat hiusväriin, sen olen myös itse huomannut. Jos värjäät vaikka vaalealla, hiuksista voi tulla jotain aivan muuta kuin vaaleat.

Olenko sitten itse värjäillyt hiusia raskauden aikana ?  Oi kyllä ! Ensimmäisen raskauden alkuvaiheessa hiukseni oli punaiset. Päätin silloin värjätä takaisin vaaleiksi ja silloin se kävikin nopeasti. Tämän raskauden aikana en aluksi värjännyt hiuksia ollenkaan. Ajattelin, että olen niin pitkään värjäämättä kunnes olisi pakko värjätä juuri kasvu pois. Tyhmänä ihmisenä, menin muutama viikko sitten värjäämään ihanat vaaleat hiukseni punaisella !! Se oli tyhmintä mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Ensinnäkin väri haalistui todella nopeasti, joten se ei ollut enää mitenkään päin hienon ja siistin näköistä. Päätin että nyt lopetan tämän pelleilyn ja värjään hiuseni takaisin vaaleiksi niinkuin ne aina ovat olleet ja nyt myös pidän nämä blondina. Hah, eipäs käynytkään niin helposti kuin luulin. Hiuksista tuli ensin punaisen harmaat, sitten vaaleanpunaiset, sitten jotain punaisen harmaan vaalean sekoitusta. Sitten vaaleat joissa vivahdus punaista ja jotain ? Eilen vielä hiukseni olivat punaisen harmaan sinisen vaaleat ?! Nyt istun taas väri päässä, siinä toivossa että näistä vihdoin tulisi ihan normaalit vaaleat/blondit hiukset. Mitään saarnoja tästä loppuraskauden hiusten värjäämisestä en kaipaa. Tiedän, tämä on todella typerää värjätä monta kertaa kuussa, mutta hei, kuka haluaa olla ihan idiootin värisissä hiuksissa ? Ei kukaan. Ja vannon käsi sydämellä, että jos näistä nyt vihdoinkin tulisi vaaleat, en värjää enää pitkään aikaan, peace and love !

Kysympä taas teiltä rakkaat lukijat kysymyksen. Mitä mieltä te olette hiusten värjäämisestä raskauden aikana ? Voiko hiuksia värjätä alusta loppuun asti ihan normaalisti, vai kannattaako esimerkiksi alussa olla värjäämättä vaiko kenties koko raskauden ajan ? 

Suski

Ihana syksy

Olo oli tänään aamulla jotakin aivan järkyttävää. Tuntui, että tämäkin päivä menee sohvalla maatessa, leikkien lahnaa. Edes aamukahvi ei piristänyt, päin vastoin. Tuntui etten olisi nukkunut yöllä sekuntiakaan. Oloani ei yhtään helpottanut pieni ihana känkkäränkkäni. Huomiota huomiota. Miksi aina silloin kun haluaisin maata rauhassa ja olla vaan, niin neiti ei osaa leikkiä yksin. Ihanaa viihdyttää puolikuolleena vähän päälle yksi vuotiasta taaperoa jolle ei sittenkään kelpaa mikään. Luetaan kirjaa, leikitään palikoilla ja niin edelleen. 

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Puin meille molemmille ulkovaatteet päälle ja lähdettiin ulkoilemaan ! Oikeen repästiin ja päätettiin olla reippaita. Ensimmäistä kertaa elämässäni nautin syksystä. Johtuukohan se, että ikää tulee lisää ja osaa nähdä näissäkin ilmoissa jotain hyvää. Ihan tajuttoman väsyneet aivoni saivat jotain muutakin piristystä kuin pelkkä kahvi. Raitis, viileä syksyinen ilma tekee ihmeitä, oikeesti ! Suosittelen kokeilemaan jos yhtään väsyttää tai **tuttaa. 

Monesti kun äitini on meillä käymässä, me lähdetään tyttöjen kesken kävelemään ja muuten vaan ulkoilemaan. Äitini saa minuun vauhtia. Yksin kun on niin tylsä lähteä mihinkään, harmillista mutta totta. Minun pitäisi vaan useammin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä kahdestaan neidin kanssa ulkoilemaan. Me molemmat niin nautimme ulkoilusta mutta se lähteminen on kaikista haastavinta. 

Tänään kävimme vetämässä pienen lenkin ja menimme puistoilemaan. Altsu sai siellä heti kaverin pienestä saman ikäisestä pojasta. Ulkoilussa on myös sekin hyvä juttu, että jos puistoissa on samaan aikaan ihmisiä niin monesti sitä tulee juteltua sitten niidenkin kanssa. Ulkoillessa virkistyy sekä äiti, että lapset ! Vaikka ilma ei houkuttaisikaan lähtemään ulos niin silti, kimpsut ja kampsut kasaan ja ulos. Tänäänkin ilma on synkkä ja sumuinen, mutta silti niin ihanan virkistävä ja syksyinen. Olen rakastunut <3

Onko muitakin jotka nauttivat syksystä ja syksyisistä ilmoista ? Oletteko aina tykänneet, vai onko silmänne auenneet syksylle vasta myöhemmin ? 

Suski