tiistai 28. lokakuuta 2014

Ei vieläkään

Niinkuin otsikosta voi päätellä, niin ei, vieläkään ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Viikkoja on tänään 38+2, joten saisi jo luvan tulla. Supistuksia satelee päivittäin todella usein, kipeitä ja ei niin kipeitä, säännöllisiä ja epäsäännöllisiä. Pahinta on kun nukkumaan mentäessä alkaa kipeät ja epämiellyttävät supistukset. Ne eivät ainakaan auta unen saantiin vaan pitävät minua hereillä monesti muutamankin tunnin. Välillä on tullut mieleen että mitä jos nämä tästä voimistuvatkin, apua jos kohta tulee lähtö, mutta ei. Joka aamu herään pettyneenä että ei vieläkään. Olisi ehkä helpompi odottaa, jos näitä enne merkkejä ei olisi. Kaikki nämä supistukset ja kamalat kivut saavat nyt luvan tehdä jotain tai sitten loppua kokonaan, ei näitä erkkikään kestäisi ! 


Tämä on nyt tälläinen pikapostaus ennen nukkumaan menoa näin iltamyöhällä. Ajattelin vain tulla kertomaan, että vieläkään ei olla synnytetty (jos jotkut odottelevat jo synnytyskertomusta) ja kaikki rullaa paikoillaan. Odottelua ja odottelua, sitähän tämä on. Meillä menee kotona ihan jees, toivottavasti koko ajan parempaan päin. Arki rullaa omalla painollaan. Meillä on päivästä toiseen samanlainen rytmi, toki on näitä pieniä muuttujia, esimerkiksi neuvolat jne, mutta muuten yritetään pitää rutiineista kiinni. Nykyään meillä herätään siinä 9:30-10:00 aikaan, heti herättyämme syödään aamupala. Sitten siinä aamupäivästä mennään joko ulos, lähdetään jonnekkin tai sitten ollaan vain kotona. 13:00 aikaan on päiväruoka, jonka syömme myös yhdessä Alexsandran kanssa. 14:00 aikaan päiväunille, joita pieni nukkuu yleensä minuutilleen tasan kaksi tuntia. Sieltä noustessaan syödään jotain pientä välipalaa ja normaalisti kuuden aikaan syödään sitten iltaruoka. Se yritetään mahdollisesti syödä koko perhe yhdessä. Aina se vain ei onnistu, mutta sentään yritetään. 21:00 aikaan iltapala ja heti sen jälkeen pieni menee nukkumaan, tietysti siinä on hampaiden pesut ja muut syömisen jälkeen. Ja nämä samat taas seuraavana päivänä. 


Tänään oli tiistai, päivä jota nykyään niin kovasti odotan. Minun oma aikani (ilman pientä taaperoa), viidestä seitsemään. Tyttöjentalolla ihanien mammojen ja tulevien mammojen kanssa hengailua, kaikilla laskettu aika tässä samoihin aikoihin. Ihanaa päästä nykyään kerran viikossa vain istumaan ja hengailemaan ilman, että pitäisi katsoa koko ajan jonkun perään. Luxusta, oikeesti ! Ja niin ihanaa, että sieltä ryhmästä on löytynyt myös kavereita. Vauvan syntymän jälkeen aion nähdä kaikkia vapaa-ajalla ja tehdä muutakin kuin olla vain kotona. Nyt vain jatketaan odottelua ja toivotaan, että tämän viikon puolella vielä syntyisi, toive ajattelua kenties... Monia "kikkas" konstejakin olen kokeillut, mutta eipä ne näytä auttavan. Ei edes lepo. Usko ja toivo alkaa loppumaan...




Suski


4 kommenttia:

  1. Mun silmään sun maha on ainakin jo laskeutunut!! Tsemppiä viimeiseen, ja ihanaa, että saat tuon vapaaillan kerran viikossa, jokainen äiti tarvitsisi sen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onhan tuo ollut jo vähän aikaa laskeutunut, ja sen myös tuntee :D kiitos tsempeistä, ja oma aika tosiaankin edes kerran viikossa on tarpeen :)

      Poista
  2. Täälläkään ei mitään :(

    Niin toivon, että se lokakuun vauva tulisi eikä menisi marraskuun puolelle, vaikkei siinä kuukaudessa mikään vika oo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no nyt sulla on varmasti se pieni nyytti jo kainalossa ?!?! :)

      Poista