Laskettuaika & isänpäivä

Tänään oli se odotettu THE päivä, eli laskettuaika, eikä jätkää  näy missään. Yksiön vuokra-aika päättyy tänään ja sen jälkeen koittaa häätö ! Joten alappas tulla tänne ulkoilmaan poikasein. Nämä masukuvat saavat minun osaltani olla tässä ja toivottavasti poikakin on samaa mieltä kanssani. Minä, siskoni ja veljeni ollaan kaikki synnytty 40+1. Alexsandra jatkoi tätä samaa perinnettä, niin ehkäpä poika ottaa meistä mallia ja aikoo tulla huomisen päivän aikana viimeistään. Oloni on kuin ryhävalaalla konsanaan ja tuntuu kuin kulkisin jossain sumussa päivät pitkät. Tahtoisin oman pääkoppani ja kroppani takaisin, nyt heti. Veikkauksia tulemaan milloin tämä kovapäinen poikamme mahtaa syntyä ? Jos olette lukeneet aiemmin blogiani ja postauksiani niin saatatte muistaa, kuinka supistukset ja kivut ovat alkaneet jo yli kuukausi sitten. Kyllä, olen joutunut kärsimään ihanista epämiellyttävistä, mutta ei niin kipeistä, supistuksista tässä jo jonkin aikaa. Kova on odottelu, että milloin supistukset muuttuvat kipeiksi ja tulisi lähtö kättärille. Pojan kasvaessa, lantio, lonkka ja alaselkä kipuni ovat vain pahentuneet ja makuultaan pelkkä kyljen kääntäminen tapahtuu hampaat irvessä ja itku kurkussa. Selällään makaaminen ei enää onnistu, se sattuu aivan liikaa. Nyt vauvani rakkahin, jos kuulet minua, niin alahan kalppia sieltä yksiöstäsi ja tule tänne meidän keskuuteemme <3 Tai, ehkä tämä vauva on ensimmäinen joka jää masuun ikuisiksi ajoiksi. 

Tänään vietettiin Kriden toista isänpäivää. Viime vuonna Alexsandra oli vielä niin pieni, ettei hänen kanssaan voinut tehdä mitään kummoista isänpäivä lahjaa/korttia. Tänä vuonna Altsu piirsi itse kortin, minä tietenkin autoin leikkaamisessa ja kirjoitin tekstit. Pieni pääsi taiteilemaan myös vaarilleen, ukilleen ja isoukilleen kortit. Kaikki olivat todella otettuja. Katsokaa nyt, onhan kortti nyt todella taiteellinen ja hieno, hih ! Altsu sai antaa isälleen myös supermies taulun, jonka ostin netistä. Minusta taulu on aivan mahtava ja se pysyy ikuisesti tallessa, kun laitetaan se seinälle komeilemaan. Jokainen isä on lapsilleen superisi <3 Kotona emme nyt niinkään viettäneet isänpäivää, jos laskettuaika olisi vasta myöhemmin olisimme Altsun kanssa tehneet Kridelle myös kakun. Tuskaisen oloni takia en nyt jaksanut keskittyä moiseen puuhaan. Ensivuonna sitten. Lähdettiin viettämään isänpäivää Kriden ukille, ja siellä vierähtikin kivasti se parisen tuntia. Paljon porukkaa, kahvia ja kakkua. Pienellä alkoi tulla väsy joten lähdettiin autolla ajelemaan vähäksi aikaa, että A sai nukkua päikkärit autossa, kun kello oli jo sen verran ettei kannattanut kotona enää nukkumaan laittaa. Ajelun jälkeen isäni tuli käymään meillä, pitkästä aikaa. Hän oli meillä jopa tunnin verran joka on aika historiallista. Kiva Alexsandran kannalta, että saa edes joskus tutustua vaariinsa. Se on minulle tärkeää, että lapseni saavat tutustua minun molempiin vanhempiin. <3 Mutta siis sellainen oli meidän isin isänpäivä, ihan tyytyväiseltä tuo vaikuttaa, vaikka ei saanutkaan poikaansa lahjaksi. Luulen, että perheen kanssa yhdessä olo ja lapsensa kanssa telmiminen oli tässä isänpäivässä tärkeintä. Ja ylipäätään se, että hän on isä maailman parhaimmalle tytölle ja kohta maailman parhaimmalle pojalle. Meidän isi on paras isi meidän lapsille, kaikesta huolimatta <3

Suski