torstai 2. huhtikuuta 2015

Meidän päivä !

Postausta meidän päivästä toivottiin jokunen päivä sitten ja päätin heti ottaa tämän toivomuksen toteutukseen. Olen aikaisemmin miettinytkin tekeväni postauksen meidän päivästä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Oli todella haastavaa kuvata "tärkeimpiä" juttuja meidän päivästä ja kantaa kameraa mukana kokoajan. Toivottavasti tämä onnistui edes jotenkin ja postaus miellyttää teitä !

Meidän aamu alkoi keskiviikkona kello 09:00. Kuulin Jooan höpöttelevän sängyssään, itse loikoilin vielä jonkun aikaa ja kuuntelin kun Altsukin alkoi höpistä. Nousin ja menin äkkiä suihkuun, ennenkuin lapset hermostuvat. (Meidän sänkynä siis nykyään toimii levitettävä sohva).


Suihkusta tultuani menin ensimmäisenä Alexsandran huoneeseen, jossa neiti jo virkeänä odotti sängystä pääsyä. Hän ei siis itse ikinä tule sängystä pois, vaan odottaa, että hänet haetaan sieltä. Toinen on niin iloinen heti aamusta, osaisipa sitä itsekkin olla. Menimme yhdessä hakemaan pientä Jooa poikaa, Altsu on oppinut avaamaan ovia ja hän reippaana tyttönä haluaa auttaa kaikessa missä vain voi. Jooakin on aina aamusta niin iloisella päällä ja jaksaa heti hymyillä. Ihanat pienet hymysuut.




Kun olen hakenut lapset sängyistä, menemme ensin vaihtamaan puhtaat vaipat päälle. Ensin vaihdan Altsun vaipan ja sen jälkeen hän voi mennä leikkimään ja odottamaan aamupalan valmistusta. Nyt keskiviikko aamuna autot olivat kova sana. Pienen leikkihetken jälkeen on vuorossa aamupala, neiti sai puuroa. Sillä välin kun Altsu syö aamupalaa Jooa saa olla pienen hetken nakupellenä ja ottaa ilmakylpyjä. Ei ole mitenkään uusi juttu, että Altsu ei haluakkaan syödä, vaan uhmailee. Tänäkin aamuna lusikat ja mukit lentelivät ja pöytä täynnä sotkua. Mikä sen kivempi, kuin heti aamusta päästä siivoilemaan pienen sotkuja. 






Sen jälkeen kun pääsin siivoamaan Altsun sotkut ja Jooa oli hetken ottanut ilmakylpyjä lattialla, laitoin Jooalle vaipan päälle ja aloin antamaan hänelle aamupalaa. Tällä kertaa aamupalana oli marjainenbanaanisose. Jäbä hotki koko purkin ihan mielissään ja ruuan loputtua täytyi tyytyä omaan peukaloon. Jooalla on muuten paha tapa imeä peukaloa, koitan aina ottaa peukalon pois suusta, mutta kovin äkkiä se taas on suussa. Toivottavasti tästä tavasta päästään jotenkin eroon, koska siitä on niin kovin vaikea päästä sitten myöhemmin eroon. 



Aamuhommien jälkeen puetaan molemmille lapsille vaatteet päälle ja leikitään yhdessä. Monesti menemme tässä välissä ulkoilemaan tai lähdemme jonnekkin, mutta nyt keskiviikkona päätin, että ollaan vaan kotona ja otetaan rauhallisesti, meillä oli nimittäin iltapäiväksi jo tekemistä. Mielestäni koko päivää ei kuitenkaan tarvitse touhottaa tekemässä kaikenlaista, vaan välillä voi vaan ottaa rennosti ja olla kotona. 




Pienten leikkihetkien jälkeen Jooan oli aika mennä päiväunille, kello oli tällöin lähemmäs 11. Silloin kun poitsu on ensimmäisillä päiväunilla, minä saan viettää Altsun kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa. Pelleilemme, leikimme, laulamme, makoilemme. Yhdessä olo on todella tärkeää lapsille ja koitan näyttää, että olen ihan 100% läsnä ja annan lapselle hellyyttä ja läsnäoloa aina kun mahdollista. Silloin siihen on oiva mahdollisuus kun toinen lapsista on nukkumassa. Pystyn antamaan toiselle täysin itseni ja aikani. 



Ensin pelleillään ja nauretaan, loppujen lopuksi murjotetaan ja suututaan jostain. On tämä uhma niin ihanaa. Nyt Altsu ei sentään pistänyt kunnon huutokonserttia pystyyn vaan meni murjottamaan tyynyn alle ja kurkki sieltä. Nykyään neidin uhma vaan pahenee ja pahenee. Ties mistä typeristä asioista hän vetää pultit. Sori vaan, mutta meidän kotona on rajat ja täällä ei lapset pomota, niin se vain on. En edes halua tietää, missä me oltaisiin jos antaisin tuolle pikku neidille kaiken periksi. 



Kahdentoista aikaan Jooa poika heräsi päiväunilta. Aloin juuri siihen aikaan tekemään meille ruokaa. On se hieman haastavaa tehdä ruokaa ja katsoa kahden pienen hirmun perään samaan aikaan. Noh, laitoin lihat pannulle kypsymään ja menin viihdyttämään lapsosia. Tämä on melkein joka päiväistä, että samaan aikaan leikin lasten kanssa ja teen ruokaa. Huono puoli tälläisessä on se, että ruuat meinaavat monesti palaa pohjaan kun uppoudun leikkimään lasten kanssa. Liha oli siinä ja siinä, ettei palanut, mutta hyvää siitä tuli. En olisi voinut vielä pari vuottakaan sitten kuvitella, että minä, MINÄ, teen joka päivä ruokaa, oikein kunnon kotiruokaa. 






Pieni nälkäinen neiti ei meinannut millään jaksaa odottaa, että ruoka valmistuu. Onneksi ruuan tekemisessä ei kestä kauaa ja pieni sai lihaa, perunaa, kurkkua, tomaattia ja salaattia. Tuollainen ihan tavallinen ateria, ei mitään gurmee ruokaa. Samaan aikaan Jooalla oli ruoka aika, joten söin itse ja syötin samalla pojalle perunaporkkanasosetta. Yksin kahden lapsen kanssa täytyy saada arki rullaamaan jouhevasti ja niin minä olen tehnytkin. Välillä tuntuu, että minulla pitäisi olla kolmaskin käsi, mutta vielä tähän mennessä olen pärjännyt kahdella kädellä. Helposti sitä muuten pärjää kahdellakin kädellä kun vaan harjoittelee !





Päiväruuan jälkeen on Alexsandran päiväuni aika. Nyt keskiviikkona päiväuni aika tuli jo yhdeltä (normaalisti unet on 14-16). Jooa jäi sitten minun kanssani hengailemaan hetkeksi, joten sain hänenkin kanssaan kahdenkeskistä aikaa. Minusta on ihanaa, että edes kerran päivässä saan viettää aikaani vain yhden lapsen kanssa ja saan antaa kokonaan itseni hänelle. Varmasti myös lapsista mukavaa, että saa täysin äidin huomion itselleen. Jonkun aikaa siinä vietettiin Jooan kanssa aikaa ja höpöteltiin toisillemme, kun tuli taas Jooan päiväuni aika. Vaihdoin vaipan ja annoin maidon, sitten poika sänkyyn unille. Meidän lapset on siitä myös ihania, että he nukahtavat omiin sänkyihinsä itsekseen ilman kitinöitä. Välillä saattaa kuulua jotain kitinää, mutta siihen en reagoi, jos alkaa kunnon huuto, niin silloin menen silittämään vähäksi aikaa. Lapset nukkuvat joka päivä samaan aikaan päikkärit, joten silloin minä saan hieman omaa aikaa. Yleensä kirjoitan silloin blogia, välillä siivoilen tai sitten vain olen. Ihanaa välillä vaan maata, tekemättä mitään. 






Altsu heräsi päiväunilta kolmen aikaan, Jooa jatkoi vielä unia. Kride tuli töistä vähän kolmen jälkeen. Meidän oli tarkoitus lähteä kotoa puoli neljältä, taaperomamma treffeille. Lähtö hieman pitkittyi, kun piti odottaa, että Jooa heräsi päiväunilta. En raaskinut herättää häntä, koska unet ovat niin tärkeitä lapsille. Jos nukuttaa, niin sitten saa tietenkin nukkua. Kun Jooa heräsi, vaihdettiin lasten vaipat ja puettiin ulkovaatteet päälle ja lähdettiin äkkiä treffeille, jonne meidän oli tarkoitus mennä neljäksi mutta hieman myöhästyttiin aikataulusta, sellaista sattuu. 




Treffit olivat meidän kesäkuussa syntyneiden taaperoiden treffit ja Altsu näki pitkästä aikaa monia kavereitaan. Treffeillä oli myös ystäväni ja hänen tyttönsä. Niin ihana nähdä miten nuo pienet muruset viihtyivät vieläkin niin hyvin toistensa seurassa. Toivon, että näistä kaveruksista tulee elinikäiset ystävät <3 Jooakin otti ilon irti treffeistä ja nauroi minkä kerkesi näiden taaperoiden jutuille. (Tästä eteenpäin unohdin kuvata kameralla, joten kuvia on todella vähän ja kuvat on otettu kännykällä). Treffeillä aika kului todella nopeasti ja yhtäkkiä kello olikin jo melkein seitsemän ja oli aika lähteä kotiin. Sain viestin ystävältäni, että mitä teemme, hain hänet meille kuluttamaan aikaa. Meidän arki on aina täynnä menoa ja meininkiä eikä pelkkiä kotipäiviä ole kuin tosi harvassa. 





Tultiin kotiin joskus seitsemän jälkeen josta Kride lähti sitten kauppaan ja me jäimme kotiin tekemään perus ilta askareita. Kaverini lähti kahdeksan aikaan takaisin kotiin. Tein lapsille iltapuurot ja aloin syöttämään pienempää, Alexsandra syö itse ruokansa. Iltapalan jälkeen perus vaipan vaihdot ja rasvaukset ja unten maille. Alexsandra meni vähän ennen yhdeksän unille ja Jooa jäi vielä juomaan iltavellin ja meni yhdeksältä sänkyyn. Molemmat lapset nukahtavat itsekseen. Siinä meidän keskiviikko päivä tällä viikolla. Menoa ja melskettä täynnä.


Suski

6 kommenttia:

  1. Sulle olisi haaste blogissani:
    http://pienessaperheessa.blogspot.fi/2015/04/the-liebster-award-haaste.html
    :)

    VastaaPoista
  2. hahaaa, aivan ihana tuo punnerrus kuva :D ihania pikkuisia sulla! :)

    VastaaPoista
  3. Hih joo tyyppi on kova treenaamaan! Kiitos, on ne kyl ihania :)

    VastaaPoista
  4. Tosi söpöjä pieniä teillä! :) löysin juuri blogisi ja innoissani täällä selailen postauksia läpi.

    Tosi hienosti pyörität arkea kahden noin pienen kanssa!

    -Susanna / Colour Outside the Lines

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ! Ihanaa saada uusia lukijoita ja kiva että mun blogi kiinnostaa :)

      Poista