Muista myös itsesi !

Aivan. Äidiksi tulon jälkeen moni unohtaa itsensä. Elämä pyörii vauvan ympärillä, mikä sen ihanempaa, kuin olla pienen kanssa ja viettää aikaa. Itsensä ja parisuhteen laiminlyönti on kuitenkin todella typerää. Siitä ei pidemmän päälle höydy kukaan ! 

 

 

  Meillä on tultu siihen pisteeseen, että molempien täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja järjestää enemmän yhteistä aikaa ja panostaa parisuhteeseen. Vaikka me olemmekin äiti ja isä, vanhemmat, meillä on myös se meidän kahden keskinen avioliitto. Vauvan tulon myötä se on vaan jäänyt retuperälle, eikä toiselle muka ole enää aikaa. Höpöhöpö sanon minä. Elämän tilanteemme on nyt muuttunut ja asian kanssa täytyy oppia elämään niin, että kaikki, koko perhe olisimme onnellisia. Kun parisuhteessa menee hyvin ja molemmat on onnellisia, niin silloin on koko perheellä hyvä olla. Kyllä se aikuisten suhde toisiinsa vaikuttaa myös lapseen/lapsiin. Kun vanhemmat ovat onnellisia silloin on myös lapsikin. Lapsen on hyvä nähdä minkälainen onnellinen suhde on. 

 

Ja myös se, että kun itsellä on hyvä olla, jaksaa panostaa suhteeseen (kaikki liittyy kaikkeen). Oma aika jne. Niinkuin meidän tapauksessa se, että kride pääsee autotalliin väsäilemään autoja ja minä salille tai kavereiden kanssa hengailemaan. Eilen oli historiallinen päivä, lähdin viikolla, ARKENA, autolla moikkaamaan kaveria, ilman Altsua ja Krideä ! Sellaisia päiviä lisää ! Kyllä vaan se oma aika mullekkin kelpaa. Ei se niin mene, että äiti "joutuu" aina olemaan lapsen kanssa kotona ja joka paikassa. Myös äiti tarvitsee ihan omaa aikaa, että pääsee itsekseen lähtemään vähäksi aikaa ulos. Eikö niin ?

 

 Aion siis todellakin tästä lähtien, ainakin kerran viikossa lähteä ulos yksinäni. Kuulostaa monelle varmaan ihan normaalilta ja jotkut saattavat jopa ihmetellä mitä erikoista tässä on. Minulle se on suuri asia, että pääsen kotoa moikkaamaan kavereita. Olen nimittäin jo monta monta kuukautta ollut vain ja ainoastaan Alexsandran kanssa. Vaikka me ollaankin liikuttu ihmisten ilmoille jne, mutta aina se vauveliini on mukana ja mies tietenkin. Ihan yksinään, omien kavereiden kanssa, on myös kiva lähteä ulos. Kyllä sen sitten itse ymmärtää, kun oma lapsi tulee ja onkin yht äkkiä koko ajan toisessa ihmisessä kiinni, eikä pääse liikkumaan ja tekemään asioita enää samalla lailla kuin ennen.

 

Enkä siis todellakaan valita ! Päin vastoin. Rakastan olla oman lapseni kanssa ! Se on maailman parasta ! Mutta tosi asia on se, että aikuinen ihminen tarvitsee myös muutakin virikettä kuin oman lapsen ja miehen :D

 

 

Nyt meni taas höpinöiksi koko teksti. Mutta tämän postauksen pointti oli se, että muistakaa itsenne ! Tehkää vaikka kerran viikossa jotain ihan omaa ! Se tekee todellakin hyvää. Minä siis näin ollen lupaan koko maailmalle, että tästä lähtien minä lähden  ainakin kerran viikossa kotoa ilman lastani ja miestäni hui kun kuulostaa hurjalta ! :o Mutta tiedätte mitä tarkoitan, jos luitte tekstin :) Ihanaa vuoden alkua kaikille <3