maanantai 15. syyskuuta 2014

Punapää tyttöjen talossa

Eilen lähti käyntiin raskausviikko 33. ja siltä myös tuntuu. Laskettuun aikaan on enää kaksi kuukautta. Onhan se mahdollista että tulee myös aikaisemmin.


Olen aikaisemmin jo kertonutkin mitä ihania vaivoja minulla on tässä raskaudessa tullut. Lantio kivut eivät ainakaan ole helpottuneet, päin vastoin. Alaselkä ja koko lantio ihan tulessa. Toivon, että tästä on myöhemmin jotain hyötyäkin, ettei pelkkää haittaa. Esimerkiksi se, että synnytys olisi helpompaa kun lantio on leventynyt koko raskauden aikana. Plus että se ei kerennyt palautuakkaan kunnolla ennen uutta masuasukkia. Väsymys seuraa edelleen päivittäin. Yritän olla positiivinen ja kerätä voimia jostain, että jaksaisin. Pieni prinsessani vie minulta myös paljon voimia. Vaatii leikkimään tai muuten vaan huomioita. Tottakai sen ymmärtää, että pieni tarvitsee jo paljon aktiviteetteja, mutta äh, en vain jaksa. Rautaa olen muistanut ottaa silloin tällöin. Onneksi se oli vähän päälle kuukausi sitten noussutkin ihan mukavasti joten toivotaan että pysyy samassa tai on noussut edelleen. Päänsärkyä minulla on melkein päivittäin. Olen koittanut saada miestäni hieromaan niskojani ja selkääni. Tunnen kuinka joka paikka on ihan jumissa. Raskauden jälkeen aion mennä kunnon hierojalle, maksoi mitä maksoi ! Minun täytyy saada itseni kuntoon jotta päänsärky lakkaisi. 

Miten tämä raskaus eroaa edellisestä ? Ensimmäisenä minulle tuli mieleen vihanhallinta, mielenhallinta. Olen itsekkin jopa yllätynyt miten minusta on tullut näin viilipytty. Tapahtui melkein mitä vain, pystyn pitämään hermoni kurissa. Enemmänkin hermotuminen on vaihtunut tunteiden sisällä pitämiseen. Sekään ei ole hyvä, mutta parempi vaihtoehto se on kun ainainen raivoaminen kaikesta. Ainakaan minua ei nyt voi syyllistää turhasta hermoamisesta. Ensimmäisessä raskaudessa minulla oli vaikeuksia hillitä hermojani hormoonihöyryissä. Siitä ainakin huomaa, että olen hieman edes aikuistunut näiden kahden raskauksien aikana. Olen siitä jopa ylpeä ! Toinen mikä tuli mieleen, mieliteot. Nyt minullla ei ole tullut mitään mielitekoja. Ensimmäisessa raskaudessa minun teki koko aika mieli ruisleipää ja maksamakkaraa, ja toinen oli kananmunat ! Nyt en ole herkutellut muutenkaan yhtä paljon kuin ensimmäistä odottaessa. Tai sanotaanko että en oikeastaan yhtään. Väsymys on tässä raskaudessa jotain aivan järkyttävää. Odotan innolla pääsyä takaisin omaan kroppaani. Pääsen urheilemaan ja toivottavasti myös väsymys lakkaisi kun pieni tehopakkaus tulee keskuuteemme. Tämä on muuten todella voimakas jätkä ! Potkut välillä jopa sattuvat, toivotaan että selviän ilman murtumia. 


Viime kertainen neuvola käynti oli viikko sitten maanantaina. Siellä ei käyty läpi mitään ihmeellistä, ihan perus käynti siis. Sf mitta oli 27cm, verenpaineet hyvät, paino noussut ihan mukavasti. Muutenkin kaikki kuulemma hyvin. Olenkin miettinyt neuvolatädin vaihtamista. Tämä sama täti oli minulla silloinkin kun odotin Altsua. Naisessa ei ole sinäänsä mitään vikaa, mutta meillä ei vain kemiat kohtaa. Yksi iso asia joka hänessä vaivaa on liiallinen positiivisuus. Kaikki on hänen mielestään niin täydellistä ja ihanaa. Tämä ottaa hermoon. Myös se, kun kerron vaivoistani hän ei ota niitä kuuleviiin korviinsa tai vastaa vain "joo aivan" ja jatkaa omia juttujaan. Olenkin ajatellut vaihtaa Altsun neuvolatätiin. Alunperin meidän pitikin mennä hänelle, mutta aikoja ei ollut joten aloimme käydä tällä nykyisellä. Olisi pitänyt alunperin jo vaihtaa mutta jotenkin se on aina jäänyt tai en ole kehdannut. Minusta olisi aika hienoa, että minulla ja Altsulla olisi sama neuvolatäti. Semmoinen ihminen joka tietää meidän kaikki asiat, jolle pystyy puhumaan kaikesta. Semmoinen kenen kanssa pystyy puhumaan Altsun juttuja kuin myös minun raskaudesta ja kohta puoliin myös pojasta. Aionkin huomenna ottaa puhelimen käteen ja soittaa neuvolaan. Toivottavasti tälläinen vaihtokäy, enkä joutuisi hirveesti perustelemaan. Toki minulla on hyvät perustelut miksi tämä vaihto olisi hyvä, ja jopa tarpeellinen. Minusta nimittäin on tärkeää, että neuvolassa voi puhua kaikesta mieltä painavista asioista ja minut otettaisiin tosissaan. Siitä tulee jotenkin tyhmä fiilis kun yrittää puhua ja kertoa ja toista ei näytä kiinnostavan tai kaikesta huolimatta kaikki on muka hyvin. Haluan itse käydä sellaisella kenen kanssa kemiat kohtaavat ja puhuminen on helppoa. Sellaiselle kuka ottaa minut tosissaan ja on halua auttaa ja kuunnella. 

Kävin tänään tutustumassa espoon tyttöjen talolla. Siellä alkaa ensiviikon tiistaina raskaana olevien nuorien äitien mammaryhmä. Käynnit ovat ilmaisia ja niiden tarkoitus on saada tukea ja keskustelu seuraa saman ikäisistä samassa tilanteessa olevien nuorien kanssa. Mukaan pääsee kun on laskettu aika vuoden lopulla ja on iältään alle 21 vuotias. Asut sitten espoossa, helsigissä tai vaikka kirkkonummella, olet tervetullut. Minä ainakin henkilökohtaisesti olen todella innoissani tästä ! Tässä on myös se, että joudun jättämään Altsun Kriden hoidettavaksi aina ryhmän ajaksi. Saan siis omaa aikaa edes kerran viikossa, jes ! Toivon myös saavani ryhmästä ystäviä joiden kanssa tullaan olemaan pitkään yhteyksissä ja joista voi hyvällä tsägällä tulla iänikuisia ystäviä. Mielestäni tälläinen ryhmä on ihana idea. Tutustuu samassa tilanteessa oleviin äiteihin ja vielä sen lisäksi saa ystäviä, toivottavasti. Helpoitenhan sitä tutustuu sellaisiin ihmisiin ketkä ovat samasssa tilanteessa,keiden kanssa on paljon yhteistä juteltavaa. 

"Odottavien äitien ryhmä on tarkoitettu raskaana oleville, joilla on lasketut ajat tämän vuoden aikana. Ryhmässä on mahdollisuus tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia, keskustella luottamuksellisessa ilmapiirissä, pohtia elämänmuutokseen liittyviä asioita ja vahvistaa suhdetta äidin ja masuvauvan välillä. Valmistaudutaan äitiyteen ja toteutetaan synnytykseen valmentautumista."

Tähän loppuun vielä. Hiuskriisi jatkaa jatkumistaan. Pitkän harkinnan jälkeen päätin värjätä hiukseni PUNAISELLA ! Nyt olen siis punapää. Olisin voinut pitää väriä kauemmin päässä ja jopa laittaa sitä enemmän. Väri on nimittäin ruvennut jo haalistumaan. Pitäisi varmaan mennä ostamaan jotain hiusmaskia, että väri pysyisi pidempään hyvänä. 








2 kommenttia: