tiistai 21. lokakuuta 2014

Aika loppuu


H-hetki lähenee entisestään. Nyt on käynnissä 38. raskausviikko. Viikot ja päivät käyvät vähiin ja jännitys tiivistyy entisestään. Milloin vauva on valmis tulemaan maailmaan ? Jännittää joka päivä, että joko tänään päästään tosi toimiin. Nukkumaan mentäessä päässä ei enää pyöri mikään muu kuin se, että tuleekohan yön aikana lähtö. En enää uskalla lähteä yksinäni minnekkään pitkälle, esimerkiksi äitini luokse. Jos siellä synnytys lähtisikin käyntiin, en millään pääsisi omin avuin takaisin Helsinkiin. Nyt olen mieluiten lähellä kotia, mutta en kuitenkaan linnoittaudu tänne neljän seinän sisälle. Parempi vain kuunnella omaa kehoa ja tehdä nyt niinkuin se haluaa. En turhaan halua painostaa kehoani jaksamaan ja tekemään asioita kun on mahdollisuus nyt levätä ja olla. Ainakin melkein. Tottakai kotona täytyy tehdä asioita ja hoitaa perus jutut. Mutta silloin kun levolle on mahdollisuus, sen teen. 

Sohvalla makoilu  alkaa kyllä jo hieman ottamaan päähän ja toivonkin etten joudu enää kauaa makoilemaan. On ikävä niitä pitkiä kävely lenkkejä ja sitä energiaa mikä minulla vielä ennen raskautta oli. Odotan, että pääsen salille kunnolla treenaamaan ! Nyt normaaleiden kivuttomien supistuksien kavereiksi on tullut kipeät supistukset. Kipeitä ei montaa putkeen tule, mutta kuitenkin tuntuu että jotain ne saavat aikaiseksi tuolla alakerrassa. Nyt vauva on jo täysiaikainen joten ei haittaisi vaikka hän päättäisi tulla jo tänään. Minun puolestani vaikka heti ! En jaksaisi tätä raskaana oloa enää sekuntiakaan. Kaikki ihanat kivut ja supistukset, äh.. Onneksi nämä kaikki kivut ovat rakkaan poikamme arvoisia <3 



Tänään oli minun neuvola käyntini. Käytiin ihan perus asioita läpi muunmuassa kuulumiset ja miten meillä menee. Ylpeänä pystyimme kertomaan, että olemme menossa suhteemme kanssa parempaan suuntaan. Olemme tehneet asioiden eteen jotain, emmekä vain ruikuttaneet että kaikki on niin huonosti. Kride on mennyt puhumaan hermostumisestaan ja me yhdessä olemme ottaneet seurakuntaan yhteyttä ja käymme nyt siellä keskustelemassa suhteestamme ja perhe-elämästä. Olen meistä todella ylpeä että pystyimme yhdessä ottamaan nämä isot pienet askeleet elämässämme ja voimme nyt tavoitella sitä hyvää mikä meillä joskus oli, ehkä jopa jotain parempaakin. 

Vauvalla kaikki hyvin. Potkii ja riehuu mahassa niinkuin kuuluukin. On edelleen raivotarjonnassa valmiina tulemaan. Tänään viikkoja 37+2. Painoa tullut ihan normaalisti, enemmän kuitenkin kuin viime kerralla. Viikossa n.500 grammaa. Sf mitta 32cm eli aika keskikäyrällä mennään. Verenpaine 123/78. Terkkari mittasi hemoglobiininkin ja se oli päässyt hieman laskemaan, nyt 112. Olen todella huono muistinen rautalääkkeen suhteen. Muistan kyllä että sitä pitäisi ottaa mutta en vaan jotenkin joka päivä kuitenkaan muista, hölmö minä. Nyt täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja päättää, että kyllä minä muistan, piste. Joudun huomenna menemään labraan taas, nyt käsien kutinan vuoksi. Toivotaan että kaikki olisi kunnossa.. Vauvan syke oli tällä kertaa alhaisempi mitä muuten koko raskauden aikana, 126. Mitä tämä meinaa ?  Seuraava käynti olisi 3.11 eli muutamaa päivää ennen laskettua aikaa. Toivon syvästi, ettei tuolle käynnille tarvitsisi mennä vaan että päästäisiin jopa jo tällä viikolla synnyttämään. En vain jotenkin kestä näitä kipuja ja päivästä toiseen tuntuu että vauva laskeutuu alemmas ja alemmas. Nyt on kunnon paineen tunne alakerrassa ja pe...ussa, au. Olen jo suunnitellut että kohta imasen vauvan ulos, tai rupean vaikka hyppimään ? :D


Tänään ennen neuvola käyntiä tein vielä viime hetken valmistelut. Otin esille kaikki tutit ja tuttipullot joita meillä vauvalle on ja keitin ne. Nyt on kaikki todellakin valmiina vauvaa varten. Sairaalakassit molemmille check ! Altsullekkin olen pakannut mummolakassin jos hän joutuu lähtemään kotoa. Parasta tietenkin olisi, että joku tulisi tänne meille kotiin että pieni saisi olla tutussa ympäristössä. Luulen, että Altsulle saattaa olla aika kova pala olla ilman äitiä. Ollaanhan me oltu 24/7 yhdessä tässä kohta puolitoista vuotta. Vai onkohan se isompi pala minulle ? Tiedän että minulla tulee olemaan vaikeeta sairaalassa ja soittelen varmasti koko aika kridelle että miten heillä menee ja pärjäävätkö he varmasti. Kride siis tulee minun mukaani synnytykseen ja lähtee sitten sen jälkeen kotiin hoitamaan Altsua. Jännittää heidän puolesta, mutta kyllä he varmasti pärjäävät, pakko ! Toinen kysymys onkin, pärjäänkö minä ?




Suski

10 kommenttia:

  1. Mulla niin toi sama tunne, viikkoja nyt 39+4 ja esikoinen tulossa. Haluan jo synnyttämään!! :D
    Ja hormoonitkin hyrrää tosi pahasti, kun on ikävä kovasti sitä aikaa kun mun sisko odotti ensimmäistään ja siitä on jo pian aikaa 12v.

    Lueskelin just siskon vanhoja neuvolakortteja (siskolla 3 lasta) ja sit mulla on ikävä siskoa, nykyään kun ei olla enää tekemisissä ja harmittaa, etten voi kysyä hänen kokemuksiaan synnytyksestä :(

    Onneksi on noita keskusteluryhmiä ja mummut sekä äiti kertonut sitten omista synnytyksistään. Saa edes vähän vertaistukea lähi-ihmisiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla ei oo pitkä aika. Tai ehkä sulla on jo vauva sylissä kun mä kirjotan tätä vastausta sulle :p miks et oo sun siskoon yhteyksissä :oo Vertaistuki on kyllä tosi tärkeetä raskauden aikana ja sen jälkeenkin.

      Poista
    2. Siskon mielenterveysongelmat muuttuivat niin pahoiksi, että hän alkoi haukkumaan koko meidän muuta perhettä ja hänen uusi mies yllytti vielä enemmän siihen. Kaiken lisäksi hän on hylännyt omat lapsena, jotka onneksi asuvat nyt isänsä luona.

      Poista
    3. Nojoo uskon ettei sitten tee mieli ees olla yhteyksissä.. Ja toi että hylkää omat lapsensa.. Ei tulis itelle ikinä edes mieleenkään !

      Poista
  2. Oiii ihankohta muru on täällä!!! <3 ihanaa että ootte saanu asioita sovittua ja teillä menee paremmin! :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa että ootte saanut asioitanne selviteltyä ja ootte mennyt juttelemaan tilanteestanne :) Vauvavuosina elämä on rankkaa, yrittäkää muistaa että olette yhteinen tiimi ja selviätte yhdessä kaikesta ja pelaatte "samaan pussiin" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vauvavuosina elämä on todellakin rankkaa ja silloin pitää panostaa myös suhteeseen että se pysyis kasassa, muuten käy näin niinkun meille ja elämästä tulee aika haastavaa.. mutta parhaamme yritetään ja toivotaan että saadaan suhde taas kukoistamaan <3

      Poista
  4. Oi, että! Siellä ollaan jo näin hienosti loppasuoralla! Itselläni on vielä viimeiset 10-viikkoa jäljellä... Wuhuu!:D
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jooo loppusuoralla ollaan, ihanaa kohta pieni vauva on täällä <3 sullakaan ei oo enää pitkä aika, aika menee nopeemmin kun arvaatkaan ;D

      Poista