
Pieni tilannekatsaus, että missä mennään. Eilen sain tosiaan kätilöopistolta puhelun, sen neuvolan tekemän lähetteen perusteella. Olin ihan innoissani, että nytkö pääsen näistä kivuista eroon, mutta ei. Sain kättärille lääkäri ajan maanantaille, eli siihen asti täytyy odottaa ellei mitään itsestään tapahdu. Tai no, eihän se lääkäri aika vielä mitään merkkaa, siellä vain katsotaan tilanne. En tajua, miksei minua kuunnella. Pitäisi varmaan vetää kunnon itku potku raivarit ja esittää yli dramaattista, että saisi jotain apua ja että minua uskottaisiin. Hyvähän niiden on siellä olla, kun minä kärsin. Kivut vain pahenevat ja supistuksia tulee enemmän ja kovemmin, mutta ei vieläkään niitä kunnollisia. Elättelen nyt toiveita, että tämän viikonlopun aikana viimeistään tämä lähtisi käyntiin, ettei tarvitsisi turvautua käynnistykseen. Kuitenkin jos tämä menee maanantaille asti, odotan käynnistystä innolla. Haluan vain nämä kivut pois ja alkaa elää normaalia arkea. Meinaa tämän mamman usko ja toivo loppua ihan täysin. Tänään raskausviikko 40+5.

Meillä täällä kotona on vähän ristiriitaiset tunnelmat. Välillä menee hyvin ja välillä kaikki on ihan p**seestä. Yritän kaikin mahdollisin voimin jaksaa leikkiä ja pitää Altsulle seuraa, mutta välillä se on niin mahdotonta. Tänäänkin kaveri sai ihan järkyttävän itkuraivari kohtauksen, enkä edes tiennyt mistä ?! Nyt hänellä on sellainen vaihe, että koko aika pitäisi olla lähellä ja koko aika pitäisi tehdä jotain, hetkeäkään en saa olla rauhassa. Sitten paras juttu ikinä, Altsu kertoo minulle ihan tosissaan jotain, jos en ymmärrä, hän vetää herneet nenään ja siitä alkaa taas itkupotkut. Sekunnin päästä kaikki voi taas olla hyvin, ja raivoomisen aihe unohtuu. Tälläistä vuoristorataa täällä, tämän kaiken muun ihanan lisäksi. Ulkoilemaan ei tänäänkään lähdetty, ihan minun jaksamiseni takia. Nyt vain odotellaan. Tälläisiä kuulumisia tällä kertaa.

Suski