tiistai 4. marraskuuta 2014

Hormooni hirviö, murr

Hormooni hirviö täällä moi ! Nyt on käynnissä viimeinen viikko ennen laskettua aikaa (9.11). Sunnuntaina toivottavasti viimeistään alkaisi tapahtua, ellei jo aikaisemmin. Tää mama on jotenkin nyt niin kyllästynyt näihin kipuihin ja turhanpäiväsiin supistuksiin, että oikein kiukuttaa ! Hormoonit jyllää tuhatta ja sataa, kaikki ärsyttää, itkettää ja naurattaa. Kuulostaa varmaan aika koomiselta ja sitähän tää on. Koita tässä nyt pitää hermot kurissa kun pieni taapero uhmailee ihan kybällä ja miehen naama ärsyttää muuten vaan. Toivottavasti synnytyksen jälkeen nämä hormoonit asettuisivat aloilleen ja saisin kehoni ja pääni kokonaan itselleni takaisin. Uskon, että on tässä kyllä miehelläkin kestämistä, iso kiitos ja kumarrus, että ainakin yrittää olla tukena ja yrittää ymmärtää näitä hormooni puuskia. Ei se varmasti helppoa ole, mutta yritys hyvä kymmenen. Sitten jos vielä pieni taaperoni tajuaisi olla uhmailematta, mutta se nyt ei todellakaan käy päinsä. Huomaan, että mitä enemmän minua ärsyttää, tai mitä väsyneempi olen, sitä enemmän ilkeyksiä ja uhmailuja pienen täytyy tehdä. Sitten kun olen voimissani ja jaksaisin vaikka ja mitä, niin silloin monesti Altsukin on kuin enkeli. Eli juuri toisin päin, kuin toivoisi asioiden olevan. Mutta tosiaan, katsotaan loppuuko nämä ihanat hormooni puuskat synnytyksen jälkeen ja milloin, kestääköhän siinä päiviä, tai jopa kuukausia ? Hormoonit on ihan **seestä. 


Näiden hormoonien lisäksi väsymys on ihan järkyttävää. Voisin oikeesti nukkua päivät pitkät ja levätä vain. Koitan Altsun päiväunien aikaan ottaa itsekkin pienet tirsat, mutta en vain saa unta. Olen siis tyytynyt vain makaamaan sohvalla. Mutta jos kämppä on kuin kaaos, niin olen kyllä käyttänyt sen ajan sitten siivoamiseen tai johonkin hyödylliseen. Tulee jotenkin todella typerä olo, jos vaan makaan...vaikka ehkä minulla on siihen nyt oikeus ? Muita loppuraskauden oireita (joita olen jo ehkä aikaisemmin kertonutkin) on aivan jäätävä lantio ja alaselkä kipu. Tai no, itseasiassa tätä kipua on jatkunut jo puolesta välistä asti ja pahenee vaan päivä päivältä. En pysty makaamaan, istumaan tai tekemään mitään ilman että sattuu. Kävellessäkin vain niksuu ja naksuu, lantio on oikein urakalla löllistynyt. Toivottavasti nämäkin kivut häviävät edes vähän synnytyksen jälkeen. Sitten viikolta 33 alkaneet supistukset. Alussa niitä ei tullut kuin muutama päivässä, nyt tuntuu että niitä tulee koko aika. Välit saattavat olla parisenkin minuuttia ja tuntuvat epämukavilta, mutta ei kuitenkaan kipeiltä. Odottelen vaan, että koska nämä supistukset oikeasti muuttuvat kipeiksi että päästäisiin tosi toimiin ! MALTTAMATON ! 


Eilen oli neuvola käynti 39+1. Kaikki hyvin, niinkuin aina tähänkin asti. Verenpaine 111/74, painoa tullut parissa viikossa +200g. Hemoglobiini on noussut parissa viikossa 112 -> 129 ! Vauvan sykkeet 120 ja edelleen raivotarjonnassa todella alhaalla. Vauvan sykkeet on nyt madaltuneet parin viikon ajan, johtuuko tämä kenties lähenevästä synnytyksestä ? Olen joutunut pari kertaa käymäään labroissa, mutta niissäkään ei ole ikinä ollut mitään, ihan hyvä vain. Tällä (toivottavasti viimeisellä käynnillä) varattiin vielä yksi neuvolakäynti aika, ihan varmuuden vuoksi, se olisi vasta 14 päivä. En jotenkin vaan usko, että tämäkään raskaus menisi kauheesti yli lasketun ajan. Alexsandra syntyi 40+1, eikä ennen synnytystä ollut mitään oireita, ei minkäänlaisia supistuksia tai mitään. Nyt tässä raskaudessa minua oikein kiusataan näillä supistuksilla ja muilla kivuilla, ei vaan jaksa enää.. Pieni rakas poikani, alahan jo tulla, kaikki odottavat sinua <3 



Suski

4 kommenttia:

  1. tää on ku mun kirjoittama :O LA myös sama... ainoo että mulla on 7v uhmaa/jotai esi esi teini-ikää kärsivä tyttö.. huoh... tsemppiä meille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha :D ihanaa että on muitakin hormoonipuuskista kärsiviä. Vähänkö hassu sattuma toi la !! voi ei, voin kuvitella, varmaan vielä pahempi ku tää taaperoinen :D Tsemppiä meille molemmille :)

      Poista
  2. Muistan itsekin kun kuopusta odottaessa olin niiiin väsynyt, mutta eihän sitä esikoisen kotona ollessa voinut lepäillä ihan niin paljoa kuin olisi halunnut. Lapsen päikkäreiden aikaan torkuin itsekin, siinä jäi kotityöt silloin sivummalle. Tsemppiä loppuraskauteen, kohta teillä on ihana pieni käärö :)

    VastaaPoista
  3. Voih, voin sanoa että synnytyksen jälkeenhän ne hormoonit vasta jyllääkin..synnytin 2kuukautta sitten, ja voi sitä tunteiden myllerrystä. nyt vasta alkaa tasoittua.tyttö tosin on esikoiseni joten sekin tietty voi vaikuttaa :)

    VastaaPoista