Pusuja ja muksautuksia

Tulin nyt kertomaan pikaisesti meidän kuulumisia, ennenkuin lapset heräävät. Arki on sujunut kahden lapsen kanssa erittäin hyvin. Rankkaa tämä nyt näin aluksi on, mutta kyllä tästä selvitään. Jontsun masu kivut jatkuvat, ja poika olisikin melkein koko aika sylissä. Tämä tekee arjestamme vieläkin haasteellisempaa. Yhdellä kädellä kun on hieman vaikeampi tehdä asioita. Koitan aina sillä välin siivota ja tehdä tärkeitä asioita kun vauva nukkuu. Nyt tällä hetkellä on ihan luksusta, kun molemmat nukkuvat samaan aikaan. Pieni preikki, ja pääsin kirjoittamaan teille kuulumisia. Kuten olette varmasti huomenneetkin, niin postaus tahdissa ei tällä hetkellä ole mitään hurrattavaa, mutta eiköhän tämäkin tästä. Lupaan ja vannon, että kun arki alkaa rullaamaan sujuvasti, ja pääsen pitämään useammin blogi hetkeni niin postauksiakin alkaa tulla taas normaaliin tahtiin. Uskonkin, että monet lukijat ymmärtävät uuden rankan tilanteeni. Tottakai blogi on minulle tärkeä, mutta lapset ja perhe menee kyllä aina edelle. Tämä tulee hyvänä kakkosena. 

Meidän viime viikko meni loistavasti. Kride oli töissä päivittäin ja sillä välin äitini piti meille seuraa. Ja mikä parasta, auttoi kotiaskareissa ja lasten hoidossa. Äidistäni on nyt ollut korvaamaton apu, nytkun hän asuu ihan meidän lähellä. Minulle on nykyään luksusta se, että pääsen edes pariksi minuutiksi istumaan YKSIN vaikka sohvalla, ilman kumpaakaan lasta. Omat hetket ovat nyt kortilla, ja niitä täytyy vain ottaa silloin kun mahdollista. Jontsulla tulee jo ihan oikeita hymyjä, ja jätkän kanssa pystyy jo jonkin aikaa seurustelemaan <3 Altsu suhtautuu vauvaan edelleenkin rakastavasti, vaikka välillä ei vielä oikein tiedä miten vauvan kanssa pitäisi toimia. Meidän päivät on pusuja ja muksautuksia täynnä. Isompi koettelee rajojaan tilanteessa kuin tilanteessa, uhmakas pieni.

Mitä me arkena nykyään puuhailemme ? Käymme ulkoilemassa (kävelyllä ja puistoissa), teen ruokaa, siivoan, pidän Altsulle seuraa, leikimme, hoidan molempien lapsien perus tarpeet ja mieluummin vähän enemmänkin. Yöllä herään pikkumiehen kanssa 2-3 kertaa, joten väsymystä pukkaa, mutta pakko vain jaksaa. Meidän pikkumies on muuten nyt jo yli kuukauden ! Ja Altsukin vain kasvaa ja näyttää jo niin isoltapieneltä tytöltä <3 

Tulevana lauantaina pienet menevät mieheni vanhemmille yökylään. Sillä välin minä aion vain rentoutua ja loikoilla kotona rauhassa. Saan nukkua koooko yön putkeen. Odotan innolla ja hieman peloissani tulevaa lauantaita. Jännittää olla molemmista lapsista erossa ja miten meidän pieni vauva selviää ensimmäistä kertaa ilman vanhempia. Mutta samalla myös tiedän, että isovanhemmat pärjäävät loistavasti. Lapset ovat hyvissä käsissä. Kaikista raskainta ja vaikeinta tämä on varmasti minulle. Ensimmäinen yö ilman vauvaa, hui ! Milloin teillä on vauva mennyt ensimmäisen kerran yökylään ? 

Nyt saa myös ehdotella postausideoita. Mistä te haluaisitte lukea ? Ehdotuksia vain kehiin ja koitan parhaani mukaan ottaa kaikki ehdotukset huomioon.

Suski