Rohkeeta tekstiä, mutta myös niin tätä nykyaikaa. Tuntuu, että kovin monet eroaa liian heppoisista syistä. Nyt puhutaan siis perheistä, joissa on lapsi tai useampi. Niin inhottavaa lukea tai kuulla jostain, kun pienten lasten vanhemmat eroavat. Oletteko ikinä kuulleet, että vauva-lapsivuodeaika voi olla todella raskasta ja pistää parisuhteen koville. En ymmärrä vanhempia, jotka eroavat ensimmäisten vuosien aikana lapsen saannista. Ellei sitten perheessä ole fyysistä väkivaltaa, todella pahaa henkistä väkivaltaa tai pettämistä tms. Ensimmäiset vuodet ovat koetus parisuhteelle ja siihen pitäisi panostaa arjen keskellä. Kun lapsia tulee, joutuu oikeesti tekemään suhteen eteen kaikkensa, jotta perhe pysyy kokonaisena. Totta, se on vaikeeta, mutta siihen tarvitaan molempien vanhempien sata prosenttinen panostus.
Itse olisin toivonut, että olisin saanut elää oman ydinperheeni kanssa. Toisin kävi, vanhempani erosivat kun olin noin vuoden vanha. Juuri niinä kriittisinä vuosina, jolloin ei todellakaan pitäisi erota, vaan yrittää parhaansa ja tehdä kaikkensa suhteen eteen. Nytkun minulla on oma perhe, aviomies, tytär ja poika, toivon että pysyisimme aina yhdessä. Jos olette lukeneet aikaisemmin blogiani, tiedätte että meilläkin on vaikeeta. Ongelmat alkoivat ensimmäisen raskauden aikana, aika perus eikö ? Tilanne alkoi mennä huonommaksi kun Altsu syntyi. Vain toinen meistä tiesi, että suhteen eteen täytyisi tehdä nyt enemmän töitä jotta rakkaus ja yhteys toiseen säilyisi, vain toinen meistä panosti suhteeseen... Tämä on itsestään selvää, ettei vain toisen panostus riitä. Siihen tarvitaan kaksi osapuolta. Joskus saimme juteltua asioita ja joinain päivinä tuntui jo vähän paremmalta. Se ahdistunut ja paska fiilis ei ollut enää joka päiväistä. Saimme tietää, että odotamme toista lasta, poikaamme. Lupasimme toisillemme, että asiat alkavat menemään parempaan suuntaan, me selviämme. Jossain kohtaa taas niksahti, aloimme huomaamatta työntämään toisiamme kauemmas. Olemme naimisissa, se jos jokin on lupaus sitoutumisesta toiseen loppuiäksi. Yritimme jutella yhdessä asioista, välillä hyvällä menestyksellä, välillä taas vähän huonommalla. Ennen Jooan syntymää aloitimme parisuhdeterapian. Tiesimme, että haluamme olla yhdessä, mutta jotakin oli tehtävä koska emme pystyneet yhdessä pääsemään eteenpäin. Olemme nyt muutaman kuukauden ajan käyneet parin viikon välein juttelemassa parisuhdeterapeutille. Aluksi tuntui, ettei siitä ole mitään apua. Asiat velloivat samalla tavalla kuin aina ennenkin. Nyt vasta vähän aikaa sitten minun mielipiteeni terapian suhteen on muuttunut. Asiat ehkä alkavatkin menemään parempaan suuntaan. Minulla ei ole joka päivä enää ahdistunut olo meidän suhteen takia. Olen alkanut näkemään valoa ja alkanut uskomaan meidän suhteeseen. Meillä on ehkä sittenkin tulevaisuus yhdessä. <3
Me ollaan hyvä esimerkki ihan normaalisti suomalaisesta perheestä jotka saavat lapsia. Tulee vaikeita tilanteita, paljonkin, mutta perheen ja suhteen eteen täytyy tehdä töitä, jopa kovastikkin, jotta asiat olisivat hyvin. Me ainakin taistellaan meidän puolesta, taistelkaa tekin ! Joten jos tekisi mieli erota ja lähteä huitsin kuuseen, niin katsokaa ensin jonkin aikaa (se jonkin aikaa voi kestää vuosiakin), tehkää kaikkenne suhteen eteen, panostakaa, käykää juttelemassa ulkopuoliselle, kokeilkaa kaikki keinot ennenkuin rikotte perheenne. Uskokaa ja luottakaa teihin, rakkaus vaatii välillä taisteluita, mutta tehkää se teidän ja perheenne takia ! Jos mikään ei auta ja olette jyllänneet samassa pisteessä vuosia, sitten on ehkä parempi erota. Mutta muistakaa, tehkää ensin kaikkenne ja katsokaa mihin se johtaa.
Suski
Oon niin samaa mieltä, että ihmiset eroavat liian helposti. Myös ne joilla ei ole vielä lapsiakaan. Me käytiin viime kesänä melkoinen tunteiden myllerrys suhteessamme läpi ja lähdin jopa 200km päähän karkuun elämääni ja olin varma että se oli siinä. Kunnes älysin, että meidän pitää vaan keskustella asioista ja tunteistamme eikä pitää niitä sisällä ja tässä sitä ollaan onnellisesti edelleen yhdessä ja ensimmäistä yhteistä lasta odotellessa ja tiedostamme että rankkoja päiviä tulee olemaan mutta me selvitään siitä <3 Isäni ei viime kesän jälkeen enää uskonut meidän suhteen paranevan ja vieläkin varmistelee nähdessä että meneehän oikeasti hyvin ! Voin vain hymy huulilla vastata että olemme onnellisia !<3
VastaaPoistaIhanaa että teillä menee hyvin <3 On tää elämä välillä niin vaikeeta, taistelemalla eteenpäin !
PoistaNimenomaan :) ja onneks melkein aina jostain löytää vertaistukea ja juttuseuraa ylipäätään vaikeisiin hetkiin :)
PoistaHyvä kirjoitus, voin allekirjoittaa joka sanan :) Kannattaa myös muistaa ettei se elämä eronneenakaan ole aina ruusuilla tanssimista...tai jos perustaa uusperheen jonkun kanssa siihenkin tulee liittymään omat ongelmansa ja vaikeutensa. Tietysti asia erikseen on juuri mainitsemasi väkivalta, pettäminen, huumeet yms..joita ei tarvitse katella.
VastaaPoistaKiitos :) Jep, ei se elämä ikinä oo niin helppoa, ehkä elokuvissa :D Mutta tosiaan, elämä on paljon valintoja täynnä, joskus tekee oikein joskus väärin.
PoistaHyvin kirjoitit .. ja hienoa,että ette luovuttaneet. Kerron kuitenkin toisenkin näkökulman "helposti erotaan" -kommenttiin. Niin minäkin ajattelin.. kunnes elämäni soljui tilanteeseen.. että käymme parisuhdeterapiaa... ja huomaan että mitään einole enää tehtävissä. Kaikki kortit on käännetty.. katkeruus..viha.. usko loppunut.Rakkautta .. ei minkäänlaista.Ei kunnioitusta .ei mitään. Päädyn eroon. Terapeutti kysyy :"vieläkö ajattelet,että helposti erotaan?" Tajusin samantien.Ei kukaan tiedä mitä me käytiin läpi.Ei kukaan tiedä sitä kyynelten ja ahdistuksen määrää.Ei niiden pettymyksien määrää jota koettiin jo ennen terapiaa ja kerta toisensa jälkeen terapian aikana. Itseasiassa tämän kaiken tietää vain me kaksi. En voi siis sanoa "ihmiset eroavat helposti" Enhän minä oikeasti tiedä mitä heidän välillään on ja mitä ei ole. Oisko paremmin sanottu.. "ihmiset tänäpäivänä tavoittelevat jotain mitä ei ole.Kaiken pitäisi olla vain kivaa ja helppoa ja valitettavasti parisuhde ei sitä ole! Minulle kävi hyvin.Sain tilalle onnellisuutta ja rakkautta.Parisuhteen,jossa molemmat tekevät töitä sen eteen,että meillä menisi hyvin.On kunnioitus ja arvostus toista kohtaan. On opittu tuntemaan itsemme,rakastamaan itseämme niin voimme ainavaan enemmän ja enemmän rakastaa toisiamme.
VastaaPoistaIhana kommentti ! ja niin totta ! Kukaan ei tosiaan voi satavarmasti tietää mitä toiset käyvät parisuhteessa läpi. Jotkut voivat tosiaan erota liian helposti, mutta sitten on pareja jotka taistelevat pitkäänkin, eikä mikään sittenkään mene parempaan suuntaan, silloin onkin syytä erota. Kukaan ei tosiaan voi tietää mitä muut käyvät läpi. Monesti myös pariskunnat myös esittävät että kaikki on hyvin, joten eihän muut voi tietää jos heillä oikeasti meneekin huonosti. Ihanaa että teillä menee hyvin <3
PoistaOn myös opittava tekemään itse itsensä onnelliseksi.Muuten se ei toimi.
VastaaPoistaTotta, se kuuluukin tuohon panostamiseen.
Poista