tiistai 7. huhtikuuta 2015

Miten paljon lapset muuttavat arkea ?


En voisi enää kuvitellakkaan elämääni ilman lapsia. Lapset ovat kaikki kaikessa ja haluan heille pelkästään hyvää. Onhan siinä oma vastuunsa, kun täytyy huolehtia kahdesta pienestä ihmishengestä, mutta tätä minä olen halunnut.Teini ikäisenä minä aina toivoin, että saisin nuorena lapsia, mutta en todellakaan pitänyt sitä mahdollisena, pidin sitä vain omana haaveenani. Miten kävikään, nyt minulla on 21 vuotiaana kaksi aivan super ihanaa ja täydellistä lasta <3


Aloitetaan vaikka siitä, kun tutustuimme Kriden kanssa kesäkuussa 2011. Elämällä ei ollut mitään päämäärää, ainakaan minulla. Asustelin siellä sun täällä ja hengasin kavereideni kanssa kaiket päivät. Juominen ja kavereiden kanssa olo oli silloin tärkeintä, enkä osannut tehdä silloin muuta. Nyt kun ajattelee, se oli todella typerää touhua enkä ymmärrä miten olen jaksanut sellaista. Kesän jälkeen aloimme Kriden kanssa seurustelemaan ja jo siitä muutama viikko eteenpäin minun oli melkein pakko muuttaa hänen vanhempiensa luokse, hänen pieneen huoneeseensa. Minulla ei ollut paljoa vaihtoehtoja, missä muuallakaan olisin voinut asua. Aloimme heti hakemaan omaa yhteistä asuntoa ja jo marraskuussa pääsimme muuttamaan ikiomaan kotiin. Ja mitä me teimme viikonloput ? Joimme ja elimme niinkuin nuoret elää. Ihan kun elämällä ei olisi ollut muutakaan merkitystä kuin rällääminen. 


Jo vuoden 2012 alussa tulin raskaaksi ja menimme kihloihin. Meillä oli paljon suunnitelmia ja olimme onnellisia raskaudesta. Se kuitenkin keskeytyi ja tuntui, että elämältä meni pohja. Arki kuitenkin jatkui, joten elämänkin oli jatkuttava. Kävin silloin koulua, joten sain siitäkin muuta ajateltavaa. Viikonloput tietenkin hilluimme ties missä. Kruisailimme autoilla ja joimme. Tuli kesä ja kova meno jatkui. Minulla ei todellakaan ole ikävä noita aikoja, ei sellaista jaksa. "Vanhoihin" aikoihin verrattuna meidän nykyinen elämä on todellakin muuttunut. Lasten ja raskauksien myötä elämä muuttuu todella paljon, vaikka niinhän sitä sanotaan että elämä jatkuu. Se jatkuu, mutta aivan eritavalla.


Vuoden 2012 lopussa tulin raskaaksi, aloimme odottamaan Alexsandraa. Olimme onnellisia ja iloisia, mutta samalla pelotti, että raskaus taas keskeytyisi. Raskauksien myötä ulkona hilluminen ja juominen loppui. Minun ja Kriden suhde on ollut alusta asti todella ailahteleva, välillä rakastetaan ja välillä tapellaan. Lasten myötä tämäkään asia ei ole muuttunut, vaikka jotenkin voisi niin luulla. Meidän välillä on nykypäivänä enemmän kitkaa kuin ikinä ennen. Ehkä sekin muuttuu, kun lapset kasvavat. Kun Alexsandra syntyi elämä muuttui ihan kokonaan. Meillä oli pieni prinsessa huolehdittavana ja hänestä täytyi pitää todella hyvää huolta. Se kun näkee oman lapsen ensimmäistä kertaa, se on rakkautta ensi silmäyksellä. 


Alexsandran ollessa noin 8kk ikäinen, aloimme odottamaan Jooaa. En edes täysin muista minkälaista elämä oli ennen lapsia. Silloin sai tehdä mitä huvitti, sai nukkua milloin halusi, sai olla yksin. Nyt saan nukkua silloin kun lapset nukkuvat, ja monesti tämänkin ajan käytän bloggaamiseen tai siivoamiseen. Nykyään en saa käydä edes vessassa ilman että toinen silmäpari tuijottaa minua. En saa juoda aamukahviakaan rauhassa, en saa syödä rauhassa, mitä näitä nyt on. Olen lapsissa kiinni 24/7. On se hieman erilaisempaa, kuin ihan yksinään olo. Kun olin tottunut elämään arkeani yhden lapsen kanssa, toinen tuli kuvioihin. Totutteluun meni noin pari kuukautta, ja siitä eteenpäin arki kuin vain rullaa eteenpäin. Kun kaikilla on tietyt rutiinit, nukkuma ajat jne niin arkea on helpompi suunnitella. Ennen lapsia täytyi miettiä vain omaa napaa. Nyt niitä napoja on hieman enemmän. Mitään mitä minulla nyt on, en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Lapset ovat nyt minun elämäni ja rakastan heitä koko sydämestäni <3





 Suski

4 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja ihanat lapset♥!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus ja ihanaa että kitkasta huolimatta, ette ole luovuttaneet! Jooa on kyllä mieletön hurmuri tuolla hymyllänsä :)

    VastaaPoista