Ulkoilua

Me tykätään ulkoilla ! Minun pitäisi äitinä ottaa itseäni niskasta kiinni, jotta pääsisimme ulos joka päivä. Nykyään yritämme ulkoilla joka päivä, mutta liian usein se jää vain ajatuksen tasolle. Monesti on myös niitä päiviä, että käymme kyläilemässä ja kaupassa, joten silloin ei ulkoilemaan kerkeä. Sekin, kun on kaksi näin pientä lasta, ulkona ei keksi hirveesti tekemistä. Yleensä teemme pikku lenkin meidän lähimetsässä. Lenkin varrella on pieni puisto, jossa pysähdymme ja Altsu saa purkaa energiaansa siellä juoksennellessa. Siinä saamme kaikki raitista ilmaa, minä liikuntaa ja prinsessa pääsee keinumaan, monta kärpästä yhdellä iskulla. Ulkoilu piristää ja pitää mielen virkeänä !

Puistoillessa Altsu tykkää eniten kiikkua keinussa. Neitiä ei saa siitä millään pois vaan hän voisi kiikkua vaikka koko päivän. Altsu tykkää myös laskea liukumäkiä, oikein kunnon vauhtihirmu. Hiekkalaatikollakin on kiva tehdä hiekkakakkuja ja laittaa ämpäriin hiekkaa ja kaataa ne itsensä päälle. Lähimetsässämme on leikkikettu ja leikkipupu joille Altsu tykkää syöttää käpyjä. Siitä on tullut sellainen perinne, että aina kun kävelemme niiden ohi, menemme syöttämään käpyjä ja olemme siinä vähän aikaa ja sitten jatkamme matkaa. Ulkoillessa Altsu saa itse päättää istuuko hän rattaissa vai käveleekö itse. Aluksi hän yleensä kävelee jonkun aikaa ja kysyn välillä haluaako hän rattaisiin. Sitten jossain välissä neiti saattaa jatkaa kävelyä kun ei rattaissa istuminen kauheesti kiinnosta. 

Sitten kun Jooa poika kasvaa, niin Altsu saa itselleen leikkikaverin eikä minun täydy käyttää ihanaa mielikuvitusta ja keksiä lapsille tekemistä. Luulisin, että he yhdessä sitten lyövät viisaat päänsä yhteen ja keksivät jotain todella mielenkiintoista ja kivaa tekemistä. Voi olla, että ne viisaat päät keksivät yhdessä myös jotain pahuuksia joista äiti ei niinkään tykkää. Kuitenkin, minusta on ihanaa että lapsilla on niin pienet ikäerot, että leikit ovat samankaltaisia ja lapsista alkaa olemaan toisilleen seuraa. Altsu muuten nykyään ihmettelee kovasti sitä, miksi Jooa ei liiku (kävele) ja yrittää auttaa pikkuveikkaa liikkeelle. Niin hellyyttävää, vaikkakin todella rasittavaa olla vahtimassa milloin neiti yrittää nostaa veikkaa käsistä ylös jne.

Mitä te puuhailette ulkona taaperoiden ja vauvojen kanssa ? Uusia ideoita kaivataan. Toki nyt kun kesä tulee, niin tekemistäkin riittää varmasti enemmän.

Suski