Loppuunpalanut...

Mistä sitä nyt alottais... Oon niin poikki ja loppu ettei mitään rajaa ! Päivät ja illat itken sitä, että en vaan jaksa, oon henkisesti ja fyysisesti niin loppu ! Pää ihan jumissa ja särkee joka paikkaa ja nukahdan pystyyn ! Harjoittelua jäljellä kaksi ja puoli viikkoa, se on jaksettava vaikka pakolla, ettei se jää roikkumaan ja stressaamaan myöhemmäksi .. :/ Laitoin opolle viestiä, josko pystyisin tekemään kursseja etänä, ennen kesää. Koska musta ei ole siihen, että herään aikasin aamulla ja meen kouluun istumaan, väsymään ja kuluttamaan kaikki energiani ! Ei kiitos ! Haluaisin, että jaksaisin päivässä tehdä jotain muutakin, kun vain koulua koulua koulua... Odotan niin niitä päiviä, että saisin levätä rauhassa vailla huolen häivää :) niitä odotellessa. Onneksi minulla on tausta tukeakin, etten ole asian kanssa ihan yksin ! Se tästä vielä puuttuisikin.. Huomaa, ketkä oikeasti välittävät, minun ja vauvan hyvinvoinnista <3

Nyt parin päivän ajan, kun olen stressannut vaikka mitä asioita, pikkuinen on varmaan myöskin hieman stressaantunut, kun rällää ja yrittää tunkeutua ulos masusta..voi, kun pystyisinkin ottamaan rennosti.. help.. yölläkään en saa nukuttua, ja jatkuva huono olo ja säryt seuraavat päivästä toiseen.. ihanaa <3