keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Uhma(ko)

Vähän päälle vuosikkaalla uhma(ko)? Tätä rajojen hakemista ja äidin hermojen kiristämistä on kestänyt nyt jo kuukausia ja näyttää vaan pahentuvan. Joka asiasta suututaan, mikään ei ole hyvin. Parasta on, kun saa tahtonsa läpi mutta asiat eivät siltikkään ole hyvin. Hyvä esimerkki tältä päivältä; Halutaan kengät jalkaan, ruvetaan kitisemään heti, otetaan pois, kitistään silloinkin. Ihan sama miten on, aina asiat on huonosti. En aina ihan ymmärrä ton pienen ajatuksen kulkua. 


Alexsandra on todella kova höpöttämään, sillä omalla kielellään. Voitteko kuvitella mitkä raivarit pieni vetää siitäkin, kun häntä ei aina ymmärretä ?! Nykyään aamupuuron syöminenkin on yhtä taistelua. Ennen sen syöminen meni hienosti itsekseen, nykyään ei suostu edes yrittämään. Pelkkää pelleilyä ja jos minä en syötä, lusikat ja puurot lentelevät ympäri keittiötä. Mitä tekisitte tässä vaiheessa ? Minä otan puuron sivuun, siinähän on sitten syömättä, mutta ruuan kanssa pelleilyä en siedä. Rajat pitää oppia ihan pienestä pitäen. Tottakai selitän tilanteen jälkeen, miksi näin tein ja katson jatkuuko pelleily vai syödäänkö nätisti. 


Ruokailun otin siksi esimerkiksi, koska se asia on nykyään joka päiväistä. Tottakai tolla pienellä uhmakkaalla on muitakin "ihania" tempauksia. Muunmuassa vaatteiden hakeminen kaapista ja niiden levittäminen ympäri kämppää. Laatikoiden availu ja sieltä tavaroiden ottaminen. Jos jotakin hänen tekemistään kehtaakin mennä kieltämään, prinsessa suuttuu ja loukkaantuu todella pahasti. Kaikki asiat jotka häneltä ollaan kielletty, täytyy testata aina uudestaan ja uudestaan. Olen kyllä huomannut, että se on myös jonkinlaista huomionhakuisuutta. Äidillähän ei ole siis oikeutta syödä rauhassa, siivota, levätä tai tehdä yhtikäs mitään rauhassa. Silloin nämä uhma hetket ovat pahimpia. 


Kaikesta tästä uhmasta siis selvittäisiin sillä, että leikittäisiin ja oltaisiin pienen prinsessan kanssa 24/7. Näin asiat eivät kuitenkaan voi olla. Tietenkin minun on tehtävä ruokaa, siivottava ja välillä hengähtää sohvalla pitkällään. Tämä kaikki olisi niin paljon helpompaa ilman raskautta.. Vauva on todellakin tervetullut ja häntä odotetaan rakkaudella, mutta tämä raskaus. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta raskaana olo ja taaperon kanssa eläminen ei ole todellakaan ruusuilla tanssimista. 


Odotan vain, että saan oman kroppani ja oman itseni takaisin. Ennen jaksoin paljon paremmin, olin onnellinen ja reipas. Intoa ja energiaa täynnä. Olen sata prosenttisesti varma, että kahden lapsen kanssa on paljon helpompaa kuin tämä, että raskaus vie minusta kaikki voimat. Tätä oloa ei voi edes sanoin kertoa, tämä on jotain uskomatonta mitä kukaan ei voi käsittää. Täytyy vain jaksaa päivä kerrallaan ja yrittää olla positiivinen, vaikka ei jaksaisi..


Ja sanokaa rakkaat lukijat, että tämä uhma vaihe menisi äkkiä ohi ?! Mitä meidän elämästä sitten tulee kun vauva syntyy. Ei ole todellakaan hyvä yhdistelmä, äidistä mustasukkainen uhmaikäinen taapero ja äidissä roikkuva pieni vauva ! Hui ! En ole sittenkään niin varma, tuleeko elämä kahden lapsen kanssa olemaan niin helppoa, ainakaan alussa. Ajan mittaa kaikki varmasti sopeutuvat toisiinsa ja elämä voi ollakkin ihan mukavaa ja jopa helppoa ! 

Tai sitten elämä on yhtää uhmaa vain.


Tietenkin meillä on myös hyviä hetkiä, mutta täällä neljän seinän sisällä pienen uhmakkaan taaperon kanssa väsyneenä kaikki tuntuu vain niin...masentavalta ja ahdistavalta ! Välillä tuntuu, että pää räjähtää. Sitten on niitä hetkiä, kun vain haluan makoilla rakkaan tyttäreni kanssa vierekkäin ja höpsötellä meidän yhteisiä juttuja. Vaikka meidän elämässä nyt tapahtuu paljon kaikkea ja uhma on isona osana arkea, osaamme myös nauttia toisistamme. Elämään kuuluu hyvät ja huonot hetket.


Omat lapset ovat maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia <3




6 kommenttia:

  1. Täällä ainakin 1v3kk ja kamala uhka.. tehdään kaikki kielletyt asiat ja "ei saa, ei koske, jne" menee vain kuuroille korville, mutta tietenkin hän aina varmistaa että nähdään kun hän tekee väärin! ei"-sana vaan yllyttää, sitten kun hakee pois tilanteesta, vedetään raivarit ja eikun UUDESTAAAAN!! Myös pureminen, raapiminen (muita lapsia kohtaan) iskee välittömästi jos joku kehtaa tulla häiritsee.... Toivon todella että katoaa tämä kausi, kuukausi on takana ja toivottavasti ei enää päivääkään edessä tätä uhmaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää että on muitakin vähän päälle vuosikkaita joilla uhma ! Niin tuttua, koko aika saa olla sanomassa ei, ei ja ei, ja siltikkään ei uskota. Tuntuu että ne tekee tahalteen pahuuksia että äidit saadaan suuttumaan :D

      Poista
  2. Meillä uhmaa on kestänyt jo aika pitkään. Nyt poitsulla ikää 1v11kk ja aina vaan pahenee. Tänään viimeksi kauppareissulla veti kärryssä kunnon raivarit kun olis halunnut kävellä "ite". Toinen esimerkki, poika haluaa pakastimesta jotain. Kielletään.. Aukoo pakastimen ovea ja hokee sitä mitä haluaa pakastimesta. Kielletään taas. Itkua ja huutoa, lattialle heittäytymistä ja huutoa, huutoa, huutoa. Tätä saattaa kestää jopa tunnin :D Mutta sitä virhettä ei tehdä, että periksi annettais. Hohhoijjaa. Tsemppiä paljon uhmiksen kanssa! Jospa se jossain vaiheessa helpottais. :) Just näin, että elämään kuuluu ne hyvät ja huonot hetket. Osaa sitten niin nauttia niistä hyvistä hetkistä. Annetaan lasten kasvaa ja kehittyä, uhmallahan ne kokeilee rajoja ja kasvavat sen(kin) kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kohta se 2vuotis uhma ja varmaan kun ikää tulee lisää niin näiden uhmat vain pahenevat..huh huh.. Joo ei todellakaan kannata antaa periksi. En anna minäkään, vaikka hermoille käy, mutta silti. Pidemmän päälle se kurin pito on paljon parempi kuin se että antaisi periksi.

      Poista
  3. Valitettavasti tota uhma-vaihetta voi kestää vielä vaikka pari vuotta.........:O Toivottavasti teillä on hyvät tukiverkostot ja saat vanhemman lapsen vaikka mummolaan jos alkaa liian tuskaiselta näyttämään...? Ja jossain vaiheessa olisi varmaan kannattava laittaa Alexsandra johonkin kerhoon/osapäivähoitoon, vaikka oletkin vauvan kanssa kotona? Varmasti ainakin seuraava vuosi tulee olemaan todella raskas, mutta ennenpitkää se kyllä helpottaa ja lapsista on varmaan toisilleen seuraa, silloin äitikin pääsee hengähtämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon kuullu että tulee 2 vuotis uhma ja 3vee jne.. kääk ! Kohta mulla on kaks uhmakasta, jee :D Alexsandra ja tuleva vauva menee ensivuoden elokuussa molemmat päiväkotiin kun minä jatkan opiskeluja. Sittenhän saan sitä "omaa aikaa" :D Se on totta että näistä lapsista on varmasti seuraa toisilleen, kun ikäeroakaan ei paljoa ole :)

      Poista